Ratkaisuja ongelmiin

Kävin perjantaina juttelemassa rehtorin luona. Kysyin, että miksi annat lomaa, jos lähtee ulkomaille, mutta tässä tilanteessa et. Hän vastasi, että haluaa kannustaa perheitä viettämään aikaa yhdessä. Koira ei siis ole perheen jäsen ja lisäksi sehän pärjäisi yksin kotonakin. No, mielestäni koira on perheenjäsen. Ainakin minulle. Keskustelimme asiasta tovin ja päädyimme siihen tulokseen, että olen osittain koulussa ja osittain kotona. Ihana mummini (Noomin omistaja) lupasi tulla vahtimaan Wendyä siksi aikaa, kun olen koulussa. Pääsimme rehtorin kanssa yhteisymmärrykseen ja sovimme, että teen viikonlopun aikana suunnitelman siitä milloin käyn koulussa. Hän lupasi minulle vapaata perjantaille 7.2 ja keskiviikolle 12.2, joka on liikuntapäivä. 

Kävin tänään näyttämässä suunnitelmani ja rehtori suostui siihen. Kehui huolellisesta suunnittelusta ja lupasi laittaa Wilmaan merkinnät milloin olen pois. Nyt on onnellinen olo. Saatiin sovittua asiat niin, että kummallekin käy. Minunkaan ei tarvitse lintsailla ilman lupia koulusta. Parempi näin. 

Otin nopeasti koulussa kuvan suunnitelmasta, että itsekin muistaisin milloin täytyy mennä käymään koulussa. Kuva ei ole niin hyvä laatuinen, koska se on otettu kännykän kameralla.

Pennut täyttivät tänään 8 viikkoa! Nils Master ja Lotto (Wendy) ovat vielä N:n ja A:n luona. Muut ovat jo kotiutuneet uusille omistajille viime viikonloppuna. Noomi tuli kotiin, mummilaan, perjantaina ja on ollut ihan oma pirteä itsensä. Tissit roikkuvat vielä aikalailla, mutta eiköhän nekin palaudu, kun ei ole pentuja imemässä. Noomin turkki on huonossa kunnossa. Kaikki energia on tainnut mennä imettämiseen. Nypin tänään Turkin kuntoon, jotta uusi karva pääsee kasvamaan. Ruokakin on maistunut neidille hyvin, kun pääsi taas raakaruokinnalle.

Kolme yötä jouluun on... Tai siis Wendyn hakuun. Haemme siis pikkuisen Hyvinkäältä torstaina. Nils Masterin  omistajat tuovat sen ystävällisesti sinne asti, kun jatkavat itse matkaa etelämmäksi. Käydään hakemassa Wendy mummin kanssa, koska isä on autolla siskoni esiintymisessä. En jaksaisi millään odottaa, kun muut kirjoittelevat ensimmäisistä päivistä Facebookiin ja minun pitää vielä odottaa. Ei kolme yötä onneksi paljon ole.