Pitkästä aikaa leikkikoulussa

Käväistiin kolme viikkoa sitten pentuleikkikoulussa Wendyn kanssa. Edellisestä kerrasta oli kulunut noin puoli vuotta, joten paikka oli Wendylle melkein kuin uusi ja siksi jännittävä. Matkat kuljettiin pyörällä. Osan matkaa Wendy oli kopassaan ja osan matkaa käveli. Pyörällä mentiin siksi, koska koirakoululle on meiltä matkaa yli kuusi kilometriä ja se olisi liian pitkä matka kävellä molempiin suuntiin. 

Wendy oli varautunut ja jännittynyt aluksi. mutta rentoutui loppua kohti. Samantapaista leikkijää ei sillä kertaa "pienten" puolella ollut, mikä oli harmi juttu. Wendy on melkoisen raju ja äänekäs leikkiessään ja tästä syystä monet pennut pelkäävät Wendyä tai leikit eivät muuten vain suju yhdessä. Wendy oli reilusti vanhempi kuin muut leikkijät, mikä tietysti voi myös vaikuttaa tähän.

Kaksi viikkoa sitten oltiin toista kertaa tänä syksynä pentuleikkikoulussa ja tämän kertainen meni jo paljon paremmin. Wendy oli oma itsensä ja leikki rohkeammin muiden kanssa. Wendyn veli, Kirppu, oli myös leikkikoulussa, mikä oli oikein mukava yllätys. Wendyllä ja Kirpulla meni leikit hyvin yhteen, ovathan ne samaa rotua ja vielä sisaruksia. Kirpulla oli lähes koko ajan astumiset mielessä, mutta Wendy osasi hienosti komentaa, jos Kirppu oli liian ahdisteleva.

Paikalla oli Kirpun ja Wendyn lisäksi myös söpöt pallerot: papillon ja sheltti.

Seuraa johtajaa-leikki menoillaan... ;)

Aidan toisella puolella olevat kaverit kiinnostivat enemmän. Pikkuiset yrittivät leikkiä aidan alta kurkistellen.

Siellä on niin paljon hauskemman näköistä!

Toivottavasti päästään tänä syksynä vielä leikkimään toisten pentujen kanssa. Sieltä tullessa on aina niin hyvä fiilis niin mulla kuin Wendylläkin.

Syksyisiä kuvia Syyskuulta

Verijäljet nro. 2 ja 3

Toisella verijälkikerralla tein jäljen eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa vedin perässäni veristä sientä, joka jätti hajun maahan. Solmin sienen ympärille narun ja kastelin sienen vedellä. Laitoin kastellun sienen ja jäljen päähän laitettavan palkinnon rasiaan. Verta laimensin vesipulloon. Otin matkaan myös pyykkipoikia, joilla merkkasin jäljen alun ja lopun, jotta löydän jäljen myöhemmin Wendyn kanssa tullessani. Metsässä kastelin sienen vielä vereen ja vedin sitä 20-30 metriä perässäni. Reilu tunnin päästä jäljen teosta Wendy pääsi haistelemaan jäljen.

Jälki hukassa

Palkinto löytyi!

Wendy selviytyi hienosti jäljestä, vaikka etukäteen ajattelin, että sen kertainen olisi haastavampi. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Kävin tekemässä jäljen vähän liian myöhään ja ilta ehti hämärtyä sitä ennen. 

Kolmannella kerralla tein jäjestä reilu 40 metriä pitkän ja haastavampaan heinikkoiseen maastoon. Wendy oli intoa täynnä ja haisteli vauhdikkaasti koko jäljen eksymättä reitiltä. Kuvien otto oli hieman hankalaa Wendyn vauhdikkuudesta johtuen.

Palkintona jäljen päässä oli kaksi broilerin kaulaa. Hyvin maistui!

Karvat veks!

Kaksi ensimmäistä kuvaa ovat ennen kuin nypin Wendyn karvat ja seuraavat sen jälkeen. Ero ei ole niin iso näin silmällä kuvasta katsoen, mutta kun tunnustelin ja silittelin nyppimisen jälkeen selkää, se tuntui aivan erilaiselta.

Wendyn karva alkoi näyttämään epäsiistiltä ja karvaakin irtoili lattioille ja käsiin silitellessä sitä, joten päätin toistaa kesäisen projektin. "Suunnitteluun" taisi mennä pari viikkoa ennen kuin sain aikaiseksi ryhtyä töihin Nypin Wendyn toista kertaa sen elämän aikana ja tämän kertainen meni huomattavasti paremmin kuin ensimmäinen.Wendy antoi hienosti nyppiä lähes joka puolelta kehoa ilman vastaan hangoittelua ja näykkimistä. Vatsa-, tassu ja häntäkarvat leikkasin saksilla siistimmiksi, koska ne ovat herkempiä paikkoja ja nyppiminen olisi tuntunut ikävältä.

Wendyltä lähti karvoja ihan kiitettävästi. Irtoava karva oli noin neljä senttiä pitkä ja paljon karkeampaa kuin alla oleva karva. 

Välineitä tähän hommaan ei periaatteessa tarvita. Mä kuitenkin käytin kesällä ostamiani sormiin laitettavia kumisia suojuksia, jotka olivat suurena apuna. Karvat irtoavat hepommin ja sormet säästyvät nyppimisen jälkeiseltä kivulta, kun kumiset suojukset antavat pitoa työskentelyyn. Aiemmin olen käyttänyt Noomin nyppimiseen kumisia sormustimia, mutta nämä olivat vielä paremmat. 

Aikaa tälläisen karva määrän nyppimiseen meni vajaa tunti. Aiemmin mulla on mennyt kauemmin aikaa, mutta noi kumijutskat oikeasti auttavat niin paljon, että aikaakin menee paljon vähemmän. Olisin saanut nypittyä ehkä vähän enemmänkin, mutta en raaskinut, kun karvojen läpi alkoi joistain kohdin kuultaa iho.

Ihan mukavaa, kun nämä karvat ovat jo roskiksessa eivätkä lentele mun huoneessa ja sängyssä.

Vuosia ja kuukausia

 Meg täytti viikko sitten viisi vuotta. Tein Megille kakun syntymäpäivän kunniaksi ja hyvin taisi maistua.

Aika on kulunut kauhean nopeasti. Vastahan me haimme Megin ja vastahan Meg oli aivan pieni ja villi pentu. Olen kokenut Megin kanssa paljon, vaikka Meg onkin äidin koira. Olemme käyneet yhdessä lähes kymmenellä kurssilla, harjoitelleet tärkeitä ja vähemmän tärkeitä käskyjä, vaellettu tuntikausia metsissä, vietetty laatuaikaa rapsutellen ja silitellen. Meg on vahtinut taloa ja minua, kun olemme olleet iltaisin kahdestaan kotona ja lohduttanut, kun minulla on ollut pahamieli. Aina kotiin saapuessani se tervehtii iloisesti häntä heiluen, vaikka olisin ollut vain muutaman minuutin pois kotoa. Megistä on tullut minulle vuosien varrella todella rakas ja tärkeä. Toivottavasti saan nauttia Megin kanssa yhteisestä ajasta vielä monta vuotta. 

Wendy täytti keskiviikkona kymmenen kuukautta. Pohdin meidän yhteistä vuotta ja tajusin, että vuosi sitten Noomi (Wendyn äiti) oli Taavin (Wendyn isän) luona vierailemassa. Muistan tarkalleen sen jännityksen ja odotuksen, mitä tunsin niihin aikoihin. Enään kaksi kuukautta niin Wendy täyttää vuoden. Aivan uskomattomalta tämä tuntuu, mutta ei kai sitä auta muu kuin uskoa siihen. Wendy painaa tällä hetkellä noin seitsemän kiloa eli paino on pysynyt jo jonkun aikaa samoissa lukemissa. 

Wendyn elämän aakkoset

Pohdimme koulussa ensimmäisen kurssin alussa äikän tunnilla elämämme aakkosia ja myöhemmin näin eräässä blogissa postauksen elämän aakkosista. Syntyi idea koota myös Wendyn elämän aakkoset. (Kuvat ovat parin viikon takaa metsälenkiltä.)

Aurinko lämmitää ihanasti ja kesäisin hakeuduin sisälläkin aurinkoisiin kohtiin, jotta saisin mahdollisimman paljon lämpöä iholleni.

Bones and raw food eli raakaruoka on minun lemppari ruokaani. Kanankauloja ja sisäelimiä! Nams!

City: Mä oon käyny Helsingissä harjottelemassa city-koiran elämää, koska joskus tulevaisuudessa muutan ihmiseni kanssa johonkin kaupunkiin, jolloin mun city-koiran tavoille tulee käyttöä.

Dog eli koira ja mähän oon koira, jos jollekin on jäänyt epäselväksi.

Energiaa mulla riittää välillä vähän liian paljonkin, mutta sitä on hyvä purkaa luita syömällä, Megin kanssa leikkimällä tai ulkona juoksentelemalla.

Fiksu: Mulla sitä älyä riittää, mutta mä itse valitsen milloin sitä käytän ja milloin koen sen tarpeelliseksi ja hyödylliseksi ja milloin en. Kätevää!

Girl niin kuin tyttö. Sellainen prinsessatyttö niin kuin mäkin olen.

Herkkuja saan palkinnoksi, kun teen oikein jotain pyydettyä ja joskus saan herkun vaikken olekaan tehnyt mitään. Parhaita herkkuja ovat kinkku, lihapullat ja juusto sekä erilaiset luut. Herkut parantavat päivää ja niistä tulee aina niin hyvä mieli!

 Iina on minun oma ihmiseni, joka huolehtii minusta ja on minulle tärkeä.

Joulukuussa synnyin minä ja minun sisarukseni. Enään kaksi kuukautta niin täytän vuoden!

Kävyt ja Kepit ovat luonnon leluja, joita rakastan pureskella, kanniskella ja jahdata.

Lauma. Minun oma laumani, jonka kanssa elän samassa talossa. Laumaani kuuluu oman ihmiseni lisäksi kaksi isompaa ihmistä, joita kutsutaan äidiksi ja isäksi, vaikka ne eivät olekaan minun äitini ja isäni, viisi pienempää ihmistä, jotka ovat äidin ja isän lapsia sekä paras kaverini tai melkeinpä voisi sanoa siskoni, Meg.

Metsälenkit ovat useimmiten pitkiä ja rauhallisia lenkkejä, ja metsässä saan olla aina vapaana, mikä on huippua!

Nahkaluut helpottavat, jos hampaita kutittaa tai tekee miele jäystää jotain hampailla.

Ottelut: Ne leikkimieliset taistelut kavereiden kanssa hampailla ja tassuilla.

Pallot : Kovaa vauhtia lentävät ja pyörivät lelut ovat mieleeni. Pallot ovat erityisen kivoja, koska                      niitä on helppo itse heitellä itselleen ja uudestaan ja uudestaan.

Q Tälläistä kirjainta en ole ennen kuullutkaan :o

Rapsutukset: Ah, mikään ei vois olla ihanampaa <3

Sisarukseni ovat minulle rakkaita, vaikka en heitä ole pitkään aikaan nähnytkään. Kirppu-veli asuu Mäntsälässä, mutta muut kauempana, enkä ole nähnyt heitä uuteen kotiin tuloni jälkeen.

Tyynyt: Ne ovat lempinukkumapaikkani. Rakastan käpertyä pehmoisten tyynyjen keskellä ja ottaa pienet tirsat siellä lempimässä ja turvassa

Utelias: Just sellanen mä oon. Haluan tutkia kaiken ja ottaa epäselvyyksistä selvää.

Wendy eli minä itse. Opin oman nimeni jo ihan pienenä pentuna.

Vinkulelut pitävät aivan ihanaa ääntä! Sitä voisi kuunnella vaikka koko päivän. Harmikseni kukaan laumani ihmisista ei pidä äänestä yhtä paljon kuin minä. Lisäksi osaan itsekin vinkua kuin vinkulelu. Jos vinkulelua ei ole lähettyvillä, voin avata oman suuni ja nauttia äänestä. Tästäkään ei harmikseni laumani pidä.

Xylitolia ei saa koirat syödä, mutta monesti on tehnyt mieli kaivaa roskiksesta pientä makuelämystä ihmisien syömistä purkista.

Ystävien kanssa on hauskaa leikkiä ja juoksennella. Meg on ehkä paras ystäväni. Vietämmehän aikaa yhdessä kuitenkin päivittäin. Välillä Meg kuitenkin pomottelee mua ihan liikaa ja mua alkaa ärsyttää koko koiran olemassa olo.

 Zzzzzz.... Hyvää yötä ja kauniita unia!

 Å: Ihan outo kirjain.

Äiti: Se joka huolehti minusta, kun olin aivan pieni. 

Ötököitä on hauska jahdata ja seurailla. Pelastan ihmiseni vaarallisilta kärpäsiltä ottamalla ne kiinni ja syömällä ne. 

Tiuku ja minä