Lupasin mummille, että käytän Noomia lenkillä torstaina. Lähtiessäni lenkille mietin, että missä kävisin lenkillä ja mieleeni tuli vaihtoehto, että hakisin Wendyn myös mukaan. Kävelimme Noomin kanssa meille, otin Wendyn, herkkuja ja kameran mukaan ja lähdin molempien kanssa kulkemaan metsään hiihtolatutietä pitkin. Näpsin kuvia koirista ja koirilla oikein oli mukavaa. Noomilla oli ylimääräistä energiaa muillekin jakaa. Se juoksenteli edes takaisin samalla haukkuen. Wendy oli ihmeissään äidin käytöksestä ja yritti pysyä vauhdissa mukana. Yllättävän hyvin Wendy mukana pysyikin. Ei nuilla paljoa enää kokoeroa ole. Wendy painaa reilut viisi kiloa ja Noomi vajaat seitsemän kiloa. Tosin Noomin normaali paino on reilut kuusi kiloa. Noomi on tällä hetkellä vähän pulskassa kunnossa rasvan syötön takia. Rasva on parantanut turkki laatua, mutta lihottanut samalla.
Yhtäkkiä, kun olin ottamassa kuvaa, kamera ei ottanutkaan kuvaa. Katsoin näyttöä ja siinä luki jotain että: "err 20 Virhe kuvaa ottaessa. Käynnistä uudelleen tai vaihda akku." Sammutin, vaihdoin akun ja käynnistin uudelleen, mutta se ei auttanut asiaan. Teksti ilmestyi uudelleen, kun yritin ottaa kuvaa. Kuvaillut siis loppuivat lyhyeen tämän takia. No, ajattelin, että voin jatkaa matkaa ilmaa kuvaamista aivan hyvin. Pian kuitenkin huomasin, että edellämme kulki ihminen koiran kanssa niin hitaasti, että olisin saanut ne kiinni hetkessä ja päätin kääntyä takaisin päin. Lenkistä silti kertyi molemmille koirille noin neljä kilometriä ja minulle ehkä viisi ja puoli. Ihan sopivan pituinen lenkki siis kuitenkin tuli.
Kameran kohtaloa en vielä tiedä. Voi olla, että käyn näyttämässä sitä jossain kameraliikkeessä tai jotain.
Onko teillä kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Miten toimitte?
Tälläisiä lenkkejä voisin tehdä useamminkin. Noomi ja Wendy tulevat hyvin keskenään toimeen, vaikka Noomi välillä komentaakin Wendyä. Noomi ei tykkää Wendyn leikkiyrityksistä, vaikka välillä tuntuu, että Noomi on pentumaisempi ja leikkisämpi kuin Wendy. Noomi nimittäin kiihtyy helposti, innostuu pienestä ja on touhukas. Toivon kuitenkin tietyssä määrin, että Wendykin jäisi leikkisäksi ja pentumaiseksi.
Wendy löysi paluumatkalla hiiren.
Perjantaina käytiin tuttuun tapaan aamulenkki metsässä. Olen käynyt nyt melkein kaksi viikkoa aamulenkit molempien koirien kanssa samaan aikaan. Sen hyvät puolet ovat: ei tule niin kiire, ei tarvitse herätä niin aikaisin, koirat ja minä opitaan koko ajan lisää yhdessä kulkemisesta ja ehtii käydä pidemmän lenkin ja huonot puolet ovat: en voi keskittyä kumpaankin koiraan täydellisesti, Meg useimmiten vetää ainakin alkumatkan ja toisten koirien ohitus on hankalaa. Kummat puolet sitten ovat tärkeämpiä niin se riippuu ihan päivästä. Olen itse kehittynyt kahden koiran talutuksessa ja koirat ovat oppineet miten kuljetaan, kun ne ovat samaan aikaan lenkillä. Taidosta on kuitenkin hyötyä myöhemminkin ja koen, että siitä ei ainakaan ole haittaa.
Wendy on oppinut hihnakäytöksen aivan loistavasti. En olisi ikinä uskonut, että se vaatii näin vähän työtä. Lenkkeillä voin keskittyä Megiin enemmän, jos on tarvetta, koska Wendy kulkee sujuvasti vierellä välillä kontaktia ottaen. Ohitukset eivät suju vielä aivan mutkattomasti. Ohitetaan niin harvoin aamuisin koiria ja iltaisin ei useimmiten käydä lenkillä. Tästä johtuen harjoitusta on ollut tähän asti liian vähän. Koiran tullessa vastaan Wendy joko kulkee nätisti ohi herkkujen avulla, vetää koiraa kohti kiinnostuneesti häntä heiluen välittämättä herkuista tai haukahtaa/murisee koiralle. Wendyn käytös vaihtelee nälän ja toisen koiran käytöksen mukaan. Jos toinen haukkuu ja murisee, saattaa Wendykin tehdä niin ja, jos Wendyllä ei ole tippaakaan nälkä, ei herkutkaan maistu.
Perjantaina lähdin isoskoulutusleirille ja Wendy jäi E:n vastuulle meille kotiin. Hyvin oli kuulema mennyt. Wendy oli käynyt lauantaina lenkillä ja E oli muistanut antaa ruokaa. Kova ikävä oli ainakin minulla jo lauantaina, mutta taisi Wendylläkin ainakin jonkun verran ikävä olla, koska vastaanotto oli sunnuntaina niin innokas. Molemmat koirat pomppivat ja ulisivat nähdessään minut. Leiri oli aivan mahtava. Sain paljon uutta tietoa ja neuvoja isosen tehtävään. Lisäksi tutustuin moneen aivan mahtavaan ihmiseen. En kyllä yhtään kadu päätöstäni lähteä leirille, vaikka aluksi sitä mietinkin.
Sunnuntaina leirin jälkeen kävin Noomin ja Wendyn kanssa lenkillä junaradan vartta pitkin. Wendy sai vajaat kuusi ja Noomi kolme kilometriä lenkkiä. Molemmat olivat vapaana, vaikka aluksi pelkäsinkin päästää niitä, kun junat kulkivat niin läheltä. Wendy ei reagoinut mitenkään ohi kulkeviin juniin. Luoksetulo pelasi hyvin ja harjoittelin kiinniottoa ottamalla valjaista kiinni aina luoksetulon yhteydessä. Välillä laitoin hihnankin selkään vain harjoituksen vuoksi. Hyvin tuo on oppinut kiinnioton. Luulin, että siihen kuluisi paljonkin aikaa, mutta eipä kulunut.
Tällä kertaa vähän pidempi postaus. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun asti :)
Asiaa vaan oli niin paljon enkä viitsinyt jakaa sitä kahteen postaukseen.
Hyvää vappua kaikille!
