Vuosia ja kuukausia

 Meg täytti viikko sitten viisi vuotta. Tein Megille kakun syntymäpäivän kunniaksi ja hyvin taisi maistua.

Aika on kulunut kauhean nopeasti. Vastahan me haimme Megin ja vastahan Meg oli aivan pieni ja villi pentu. Olen kokenut Megin kanssa paljon, vaikka Meg onkin äidin koira. Olemme käyneet yhdessä lähes kymmenellä kurssilla, harjoitelleet tärkeitä ja vähemmän tärkeitä käskyjä, vaellettu tuntikausia metsissä, vietetty laatuaikaa rapsutellen ja silitellen. Meg on vahtinut taloa ja minua, kun olemme olleet iltaisin kahdestaan kotona ja lohduttanut, kun minulla on ollut pahamieli. Aina kotiin saapuessani se tervehtii iloisesti häntä heiluen, vaikka olisin ollut vain muutaman minuutin pois kotoa. Megistä on tullut minulle vuosien varrella todella rakas ja tärkeä. Toivottavasti saan nauttia Megin kanssa yhteisestä ajasta vielä monta vuotta. 

Wendy täytti keskiviikkona kymmenen kuukautta. Pohdin meidän yhteistä vuotta ja tajusin, että vuosi sitten Noomi (Wendyn äiti) oli Taavin (Wendyn isän) luona vierailemassa. Muistan tarkalleen sen jännityksen ja odotuksen, mitä tunsin niihin aikoihin. Enään kaksi kuukautta niin Wendy täyttää vuoden. Aivan uskomattomalta tämä tuntuu, mutta ei kai sitä auta muu kuin uskoa siihen. Wendy painaa tällä hetkellä noin seitsemän kiloa eli paino on pysynyt jo jonkun aikaa samoissa lukemissa. 

Meg ja Wendy

Meg sietää Wendyä yllättävän hyvin. Pelkäsin koko loppu syksyn ja tammikuun, että miten Mgillä ja pennulla tulee menemään yhdessä. Pohdin mitä teen, jos Meg alkaa käyttäytyä pentua kohtaan agressiivisesti. Onneksi on mennyt hyvin. Meg komentaa Wendyä, jos on aihetta ja leikkii Wendyn kanssa, kun se itse haluaa. Meg antaa Wendyn juoda samasta vesikupista ja syödä samaa luuta. Olen ylpeä Megistä, kun se kestää Wendy repimisen ja roikkumisen. Minä en ainakaan jaksaisi sellaista. Toivon, että tulevaisuudessakin Wendy ja Meg tulevat hyvin toimeen ja, että ongelmia ei tulisi. On tietenkin mahdollista, että kun Wendy lähestyy täysikasvuisuutta sillä ja Megillä tulee riitoja. Täytyy toivoa, että Meg takuu alistaa sen niin hyvin, että Wendy ei edes yritä mitään korkeammalle pääsyä. Nyt jo olen huomannut miten Wendy alkaa murista Megille, kun sitä ärsyttää Megin välinpitämättömyys. Meg hämmentyy tällaisissa tilanteissa. Se ei ole tottunut, että pieni pentu murisee sille. 

Olen yrittänyt ottaa Wendytä ja Megistä nättiä yhteiskuvaa, mutta se ei ole vielä onnistunut. Wendy ei halua istua aivan Megin viereen, koska kuitenkin vähän pelkää Megiä ja kunnioittaa sitä. Wendy ei myöskään pysy kovin pitkään paikka-asennossa istuen. Ehkä sitten joskus myöhemmin. 

Tässä muutama kuva Megin ja Wendyn leikeistä:

Wendy työntää päätään koko ajan Megin suuhun ja nuolee Megiä huulilta. Wendy osoittaa tällä kunnioitusta. Se on hyvä merkki. Välillä kuitenkin tuntuu, että ei tiedä leikkii kaksikko vai yrittääkö Mg saada Wendyä pois luotaan. Näissä kuvissa ne milestäni kuitenkin leikki selvästi, koska Meg itse hakeutu tilanteeseen ja örisi pehmeästi.

Pakkaskuvia

Enään 12 yötä  Wendyn hakupäivään. Odotan hirveästi. Samalla jännittää miten Meg suhtautuu pentuun ja miten ensitapaaminen onnistuu. Haemme pennun koulun jälkeen, jotta pieni ehtisi vähän tutustua ympäristöön ennen nukkumaan menoa. Olen viikon pois koulusta ja vietän aikaa Wendyn kanssa. Kuvia pikkuisesta ei ole, kun en ole käynyt katsomassa pentuja kahteen viikkoon. N:kaan ei ole laittanut kuvia pentublogiin. Kuinkahan paljon pennut ovat jo kasvaneet? Olisi niin kiva nähdä vielä ennen hakua kaikki pennut. Ehkäpä seuraavan kerran jossakin pentutapaamisessa. 

Kuvat olen ottanut viikko sitten, jos muistan oikein. Ihana pakkassää ja aurinkokin paistoi kauniisti. Täällä on ollut tosi kylmä. Joka päivä -20 asteen kieppeillä. Nyt viikonloppuna onneksi lämmöt nousivat, niin pääse taas ulkoilemaan kunnolla.