Verijäljellä

Tein muutama viikko sitten metsään Wendylle verijäljen. Olin jo pitkään suunnitellut kokeilevani Wendyn kanssa verijälkeä, mutta aina vain veren osto jäi. Olen tehnyt Megin kanssa joskus monta vuotta sitten ja tein nyt samalla tavalla. Ohjeen jäljen tekoon silloin sain koiran aktivointi-dvd:ltä.

 Ostin kaupasta pakasteverta ja laimensin sitä pulloon niin, että verta oli noin 1/6 ja vettä 5/6. Tein pullon korkkiin reiän, josta verta olisi helppo valuttaa. Aloitin jäljen teon rikkomalla maata noin 30x30cm alueelta. Valuttelin sitten verta noin 10 metrin pituiselle matkalle ja loppuun tein samanlaisen rikotun alueen kuin jäljen alkuunkin. Loppuun laitoin myös broilerin siiven palkinnnoksi. Jäljen alkuun ja loppuun laitoin langalla merkin, jotta löytäisin kohdan palatessani.  Matka oli ehkä liian lyhyt, mutta ajattelin, että aloittelevalle on hyvä tehdä helppo jälki, jotta koira kokee onnistuneensa ja tajuaa idean. 

Parin tunnin päästä jäljen teosta lähdin Wendyn kanssa metsään. Wendy tajusi nopeasti mistä on kyse ja lähti haistellen seuraamaan jälkeä. Yhtäkkiä huomasin parinkymmenen metrin päässä naisen keräämässä sieniä. Wendykin huomasi naisen ja sen huomio herpaantui haistelusta. Onneksi nainen lähti pois päin, koska muuten koko jäljen haistelu olisi mennyt pilalle. Naisen lähdön jälkeen Wendy eksyi jäljeltä, mutta löysi takaisin. 

Päästiin maaliin! Wendyn takaa näkyy rikottua maata ja siinä oli myös broilerin siipi odottelemassa. 

Wendy rouskutteli siiven menemään ja oli ehkä vähän ihmeissään, kun ruoka löytyi keskeltä metsää.

Teen Wendylle tässä lähipäivinä tai ensi viikonloppuna toisen jäljen. Jäljen pituutta ajattelin kasvattaa ihan reilusti ja tehdä jäljen vähän syrjäisempään paikkaan, jotta sieniä keräävät ihmiset eivät häiritsisi Wendyn työtä. 

PS. Wendyn valjaat ovat saaneet paljon kommenteja lenkeillä. Monet ovat naureskelleet ja ihmetelleet tekstiä valjaissa. Joku on todennut, että toivottavasti se myös on "kaikkien kaveri", kun olemme päästäneet koirat haistelemaan toisiaan. 

Kuvia ja kuulumisia

Pitkä tauko on nyt takana päin (toivottavasti ainakin). Kuukausi on hurahtanut nopeasti, mutta blogia en ole sentään unohtanut. Päivittäin ajatukset ovat pyörineet postausten ympärillä ja ideoita on tullut mieleen päivittäin. Syynä postaamattomuuteen on lukion alkaminen ja siitä johtuva ajan puute. Halua ja intoa kyllä löytyisi, mutta aikaa ei niinkään. Harmikseni blogin päivittäminen on tällä hetkellä tärkeysjärjestyksessä vasta monen muun asian jälkeen. Ehdin miettiä blogin lopettamistakin, mutta tänään päätin, etten tee sitä ainakaan vielä. En aio luovuttaa ja lopetttaa minulle tärkeää ja rakasta harrastusta. Sain tänä aamuna aivan ihanan ja motivoivan viestin blogiin liittyen. Tämä viesti antoi minun ymmärtää, että oikeasti joku lukeekin tätä blogia ja oikeasti minulla on ollut ikävä kuvaamista ja kirjoittamista. Kiitokset siitä sinulle T!

Lukio vie huomattavasti enemmän aikaa kuin peruskoulu. Päivät ovat pidempiä, läksyjä tulee enemmän ja opittavaa on paljon enmmän.Vaikka koulun käynti on toisinaan raskasta, pidän opiskelusta ja uuden oppimisesta. Ainoa asia, mikä lukion alettua on harmittanut on ajan puute. Jos haluan panostaa kouluun, minun tulee vähentää vapaa-aikaa, ja jos taas haluan viettää vapaa-aikaa, minun tulee vähentää opiskeluun käytettävää aikaa. En ole vielä löytänyt sopivaa tasa-painoaa näiden kahden asian välille. En myöskään osaa järjestää lukuisia asioita minulle tärkeysjärjestykseen. Vapaa-aikaani käytäisin viulun soittoon, kirjojen lukemiseen, käsitöiden tekemiseen, leipomiseen, blogin kirjoittamiseen, Wendyn kouluttamiseen ja sen kanssa touhuamiseen, lenkkeilyyn,  kuvaamiseen, kavereiden kanssa oloon, harrastuksiini ja moneen muuhunkin asiaan joista pidän ja joihin minulla aiemmin on ollut enemmän aikaa. Tällä hetkellä suurin osa valveilla olon tunneista menee opiskeluun ja minun vaikeaa päättää kuinka paljon aikaa kouluun käytän ja mitkä vapaa-ajan vietto tavoista ovat minulle tärkeimpiä. Näissä ristiriitaisissa ajatuksissa ja mietteissä olen elellyt jo jonkun aikaa. Ehkä löydän tasapainon ja itselle sopivan rytmin ajan kuluessa.

 

Mitä me sitten ollaa puuhailtu viimeisen kuukauden aikana? 

Ollaan lenkkeilty metsässä ja aloitettu juoksulenkit omistajan kunnon kohotuksen vuoksi, olen kouluttanut Wendyä ja olemme treenailleet vanhoja käskyjä ihan vain muistamisen ja yhdessä kivan tekemisen vuoksi, ollaan myös nähty jonkun verran kavereita omalla pihalla ja metsässä, lisäksi pari viikkoa sitten tein verijäljen metsään ja Wendy pääsi käyttämään nenäänsä. Lenkeistä on muodostunut minulle tärkeitä rentoutumisen kannalta. Ne ovat pakollisia irrottautumisia kouluhommista. Iltaisin on ihana lähteä raikkaaseen syysilmaan ulkoilemaan yhdessä parhaan kaverin kanssa. Juoksulenkeillä ollaan käyty vaihtelevasti pari kertaa viikossa. Ensimmäisillä kerroilla Wendy ei meinannut jaksaa. Pidin rauhallisempaa tempoa ja pian huomasin, että Wendyhän jaksaa ja paljon paremmin. Olen juossut aivan Wendyn määräämän vauhdin mukaan, jotta lenkeistä ei tulisi sille liian raskaita. Metsässä metsäautotietä juostessa Wendy saa pysähdellä oman mielensä mukaan ja määrätä omaa tempoa, kun se saa olla vapaana. Kouluttaminen on vähentynyt viime keväiseen verrattuna, mutta olen silti monta kertaa viikossa ottanut tavaksi ottaa naksuttimen ja herkut esiin, jotta Wendy saisi aktivointia ja se ei unohtaisi aiemmin opetettuja juttuja. Lenkeillä ja ennen ruoan antamista kertaillaan myös vanhoja käskyjä ihan päivittäin. Verijäljestä kirjoittelen omaa postausta myöhemmin.

Wendy rakastaa herkkuja ja yhdessä tekemistä. Itsekin rakastan tehdä Wendyn kanssa meille molemmille kivoja asioita. Yksi näistä on kouluttaminen. Enään ei ole juurikaan "pakollisia" koulutettavia asioita kuten viime keväänä oli. Wendy osaa kaikki peruskäskyt joita arjessa tarvitaan. Sen sijaan me treenaillaan kaikkea turhaa, mutta silti meidän mielestä hauskaa. Opetin Wendylle "pyörimisen", mikä tarkoittaa sitä, että Wendy nostaa molemmat etutassunsa kulhon päälle ja pyörii takajalkoja liikutttamalla kulhon ympäri. Tämän opettamiseen meni vain muutama kerta. Ensin opetin Wendyn laittamaan kirjan päälle etutassunsa ja sitten siirrettiin toiminto kulhon päälle. Seuraava vaihe oli ehkä vaikein. Sheippasin Wendyn liikuttamaan takatassuja vasemmalle ja muutaman harjoituskerran jälkeen Wendy osasi kiertää koko kulhon ympäri montakin kertaa. Sheippaaminen tarkoittaa sitä, että Wendy saa nameja oma-aloitteisuudesta. Palkkaan Wendyä pienistäkin eleistä, jotka ovat haluamani liikkeen suuntaisia tai kaltaisia. Pikkuhiljaa nostan kriteeriä ja saan muokattua liikettä/käytöstä oikeaan suuntaan. Kun koira joutuu itse miettimään mistä se sai herkun ilman houkuttelua, se oppii helpommin ja muistaa käskyn varmemmin. Itse hyödynnän tätä naksuttimella kouluttamista melkein asiassa kuin asiassa, koska olen kokenut sen meille sopivaksi tavaksi.

Wendy täytti viikko sitten yhdeksän kuukautta. Joka kerta kun Wendyllä tulee kuukausia täyteen mietin miten aika on mennyt niin nopeasti ja harmittelen, että Wendy ei ole enään pentu vaan nuori aikuinen.Olen niin onnellinen siitä, että sain Wendyn omaksi koirakseni ja olen monia kokemuksia rikkaampi tuon piskin kanssa. Olemme viettäneet monia niin ikimuistoisia hetkiä yhdessä. Välillä tuntuu, että en edes muista aikaa kun Wendyä ei vielä ollut. Muistelin tässä lähiaikoina aikaa vuosi sitten. Haaveilin omasta koirasta ja etsin sopivaa pentua netsitä. Etsin sekarotuisia ja pieniä koiria Apulasta, mutta sopivaa ei millään tullut vastaan. Katselin eri kasvattajien sivustoja ja mietin mikä rotu olisi minulle sopiva. Näihin aikoihin keksittiin mummin kanssa, että voisin ostaa yhden Noomin pennuista. Ajatus kehittyi mielessäni ja pian odotinkin Noomin juoksujen alkamista ja seurailin olisiko Noomi tiineenä. Tätini, jonka koira Noomi aiemmin oli, oli siis suunnitellut teettävänsä Noomilla pentuja sinä syksynä. Näin alkoi minun ja Wendyn yhteinen tarina. Kirjoitin viime syksynä päiväkirjaa sitä varten, että jos toiveeni joskus toteutuu minulla on siitä muistona ajatuksiani. En ole lukenut niitä sen jälkeen, mutta ajattelin, että voisin lukea ne ja kirjoitella tänne joitakin kohtia.

 

Blogin nimikin alkaa kohta olla vaihdon paikassa. Wendy ei ole enään pentu ja haluasin blogin nimen vaihtaa siitä syystä. Ehdotuksia saa heitellä, jos sellaisia mieleen tupsahtaa. Otan ideoita mielelläni vastaan. Muutenkin ehdotelkaa postauksiin aiheita, mitkä teitä kiinnostaisi. Meidän arki ei ole enään niin erikoista ja mielenkiintoista, että siitä motivotuisin kirjoittelemaan usein. Ideoita kaivataan! Ja kiitoksia vielä kaikille kommentojille ja lukijoille, koska te saatte minut aina palaamaan tänne ruudun toiselle puolelle, vaikka alunperin ihan itseäni varten aloin tätä blogia kirjoittamaan.