Ajatuksia kuluneesta syksystä

Syksy on kulunut hurjaa vauhtia. Bloggaamisen tahti on hiljentynyt syksyn mittaan, vaikka ideoita ja ajatuksia sekä innostusta bloggaamiseen riittäisi hyvinkin. Haaveena olisi kirjoitella ja kuvailla blogiin viikottain, mutta nyt lukion alettua mulla ei enään aika siihen riitä. 

Mä oon vähän semmonen, että teen joko kunnolla ja tosissaan tai sitten en ollenkaan. Bloggaamisessa mulla on ollut aina sellainen ajatus, että kirjoittelen viikottain tai sitten lopetan koko blogin kokonaan. Totesin vähän aikaa sitten, että ehkä mun pitäisi löysätä ajatusta ja kirjoitella blogiin aina silloin, kun kirjoitettavaa ja aikaa riittää siihen hyvin, eikä niin että sitä tekisi pakolla ja kiireessä. 

Tämän hetkinen arkeni koostuu koulussa käymisestä, Wendyn lenkeistä ja sen kanssa puuhailusta, viulun soitosta, läksyjen teosta, mahdollisiin pistareihin tai sanakokeisiin lukiessa ja harrastuksissa käydessä. Arki on kiireistä ja välillä rankkaakin, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Wendy tuo paljon iloa arkeeni, vaikka siihen kuluu paljon aikaakin. Ajanhallintaan liittyvät kysymykset ovat pyörineet päässäni lähiaikoina paljonkin. Olen pohtinut onko ajankäyttöni sopiva vai pitäisikö minun kiinnittää siihen enemmän huomiota jne,

Wendylle kuuluu oikein hyvää. Se on syksyn aikana oppinut olemaan enemmän itsekseen, kun minulla on ollut kiireitä. Ollaan myös harjoiteltu noutoa ja muutamaa muuta temppua. Oppimiskyky on säilynyt ennellaan ja Wendy nauttii kovasti, jos sen kanssa leikin tai treenailen. Haave koirakoulusta tai kursseista jäi, kun sopivaa ei löytynyt ja toivon kovasti, että keväällä järjestetään toko- tai agilitykurssi tässä meidän lähellä. 

Metsälenkeistä ollaan nautittu monta kertaa viikossa ja Wendy tulee hyvin luokse vaativissakin tilanteissa esim. kun toinen koira tulee vastaan tai lintu lähtee läheltä lentoon. Wendy on kuitenkin rohkaistunut kuljeskelemaan enemmän yksikseen metsässä ja on lähtenyt muutaman kerran juoksentelemaan niin että olen huolestunut kunnolla. 

Megistä ja Wendystä on tullut entistä paremmat ystävät ja ne ovat keksineet myös meille pieniä yllätyksiä. Viime viikolla koirat olivat hakeneet pöydältä pikkuveljeni suklaakalenterin ja syöneet sen. Me emme kuitenkaan tiedä, että kumpi tuon oli tehnyt vai molemmat yhdessä. 

Kuvia ja kuulumisia

Pitkä tauko on nyt takana päin (toivottavasti ainakin). Kuukausi on hurahtanut nopeasti, mutta blogia en ole sentään unohtanut. Päivittäin ajatukset ovat pyörineet postausten ympärillä ja ideoita on tullut mieleen päivittäin. Syynä postaamattomuuteen on lukion alkaminen ja siitä johtuva ajan puute. Halua ja intoa kyllä löytyisi, mutta aikaa ei niinkään. Harmikseni blogin päivittäminen on tällä hetkellä tärkeysjärjestyksessä vasta monen muun asian jälkeen. Ehdin miettiä blogin lopettamistakin, mutta tänään päätin, etten tee sitä ainakaan vielä. En aio luovuttaa ja lopetttaa minulle tärkeää ja rakasta harrastusta. Sain tänä aamuna aivan ihanan ja motivoivan viestin blogiin liittyen. Tämä viesti antoi minun ymmärtää, että oikeasti joku lukeekin tätä blogia ja oikeasti minulla on ollut ikävä kuvaamista ja kirjoittamista. Kiitokset siitä sinulle T!

Lukio vie huomattavasti enemmän aikaa kuin peruskoulu. Päivät ovat pidempiä, läksyjä tulee enemmän ja opittavaa on paljon enmmän.Vaikka koulun käynti on toisinaan raskasta, pidän opiskelusta ja uuden oppimisesta. Ainoa asia, mikä lukion alettua on harmittanut on ajan puute. Jos haluan panostaa kouluun, minun tulee vähentää vapaa-aikaa, ja jos taas haluan viettää vapaa-aikaa, minun tulee vähentää opiskeluun käytettävää aikaa. En ole vielä löytänyt sopivaa tasa-painoaa näiden kahden asian välille. En myöskään osaa järjestää lukuisia asioita minulle tärkeysjärjestykseen. Vapaa-aikaani käytäisin viulun soittoon, kirjojen lukemiseen, käsitöiden tekemiseen, leipomiseen, blogin kirjoittamiseen, Wendyn kouluttamiseen ja sen kanssa touhuamiseen, lenkkeilyyn,  kuvaamiseen, kavereiden kanssa oloon, harrastuksiini ja moneen muuhunkin asiaan joista pidän ja joihin minulla aiemmin on ollut enemmän aikaa. Tällä hetkellä suurin osa valveilla olon tunneista menee opiskeluun ja minun vaikeaa päättää kuinka paljon aikaa kouluun käytän ja mitkä vapaa-ajan vietto tavoista ovat minulle tärkeimpiä. Näissä ristiriitaisissa ajatuksissa ja mietteissä olen elellyt jo jonkun aikaa. Ehkä löydän tasapainon ja itselle sopivan rytmin ajan kuluessa.

 

Mitä me sitten ollaa puuhailtu viimeisen kuukauden aikana? 

Ollaan lenkkeilty metsässä ja aloitettu juoksulenkit omistajan kunnon kohotuksen vuoksi, olen kouluttanut Wendyä ja olemme treenailleet vanhoja käskyjä ihan vain muistamisen ja yhdessä kivan tekemisen vuoksi, ollaan myös nähty jonkun verran kavereita omalla pihalla ja metsässä, lisäksi pari viikkoa sitten tein verijäljen metsään ja Wendy pääsi käyttämään nenäänsä. Lenkeistä on muodostunut minulle tärkeitä rentoutumisen kannalta. Ne ovat pakollisia irrottautumisia kouluhommista. Iltaisin on ihana lähteä raikkaaseen syysilmaan ulkoilemaan yhdessä parhaan kaverin kanssa. Juoksulenkeillä ollaan käyty vaihtelevasti pari kertaa viikossa. Ensimmäisillä kerroilla Wendy ei meinannut jaksaa. Pidin rauhallisempaa tempoa ja pian huomasin, että Wendyhän jaksaa ja paljon paremmin. Olen juossut aivan Wendyn määräämän vauhdin mukaan, jotta lenkeistä ei tulisi sille liian raskaita. Metsässä metsäautotietä juostessa Wendy saa pysähdellä oman mielensä mukaan ja määrätä omaa tempoa, kun se saa olla vapaana. Kouluttaminen on vähentynyt viime keväiseen verrattuna, mutta olen silti monta kertaa viikossa ottanut tavaksi ottaa naksuttimen ja herkut esiin, jotta Wendy saisi aktivointia ja se ei unohtaisi aiemmin opetettuja juttuja. Lenkeillä ja ennen ruoan antamista kertaillaan myös vanhoja käskyjä ihan päivittäin. Verijäljestä kirjoittelen omaa postausta myöhemmin.

Wendy rakastaa herkkuja ja yhdessä tekemistä. Itsekin rakastan tehdä Wendyn kanssa meille molemmille kivoja asioita. Yksi näistä on kouluttaminen. Enään ei ole juurikaan "pakollisia" koulutettavia asioita kuten viime keväänä oli. Wendy osaa kaikki peruskäskyt joita arjessa tarvitaan. Sen sijaan me treenaillaan kaikkea turhaa, mutta silti meidän mielestä hauskaa. Opetin Wendylle "pyörimisen", mikä tarkoittaa sitä, että Wendy nostaa molemmat etutassunsa kulhon päälle ja pyörii takajalkoja liikutttamalla kulhon ympäri. Tämän opettamiseen meni vain muutama kerta. Ensin opetin Wendyn laittamaan kirjan päälle etutassunsa ja sitten siirrettiin toiminto kulhon päälle. Seuraava vaihe oli ehkä vaikein. Sheippasin Wendyn liikuttamaan takatassuja vasemmalle ja muutaman harjoituskerran jälkeen Wendy osasi kiertää koko kulhon ympäri montakin kertaa. Sheippaaminen tarkoittaa sitä, että Wendy saa nameja oma-aloitteisuudesta. Palkkaan Wendyä pienistäkin eleistä, jotka ovat haluamani liikkeen suuntaisia tai kaltaisia. Pikkuhiljaa nostan kriteeriä ja saan muokattua liikettä/käytöstä oikeaan suuntaan. Kun koira joutuu itse miettimään mistä se sai herkun ilman houkuttelua, se oppii helpommin ja muistaa käskyn varmemmin. Itse hyödynnän tätä naksuttimella kouluttamista melkein asiassa kuin asiassa, koska olen kokenut sen meille sopivaksi tavaksi.

Wendy täytti viikko sitten yhdeksän kuukautta. Joka kerta kun Wendyllä tulee kuukausia täyteen mietin miten aika on mennyt niin nopeasti ja harmittelen, että Wendy ei ole enään pentu vaan nuori aikuinen.Olen niin onnellinen siitä, että sain Wendyn omaksi koirakseni ja olen monia kokemuksia rikkaampi tuon piskin kanssa. Olemme viettäneet monia niin ikimuistoisia hetkiä yhdessä. Välillä tuntuu, että en edes muista aikaa kun Wendyä ei vielä ollut. Muistelin tässä lähiaikoina aikaa vuosi sitten. Haaveilin omasta koirasta ja etsin sopivaa pentua netsitä. Etsin sekarotuisia ja pieniä koiria Apulasta, mutta sopivaa ei millään tullut vastaan. Katselin eri kasvattajien sivustoja ja mietin mikä rotu olisi minulle sopiva. Näihin aikoihin keksittiin mummin kanssa, että voisin ostaa yhden Noomin pennuista. Ajatus kehittyi mielessäni ja pian odotinkin Noomin juoksujen alkamista ja seurailin olisiko Noomi tiineenä. Tätini, jonka koira Noomi aiemmin oli, oli siis suunnitellut teettävänsä Noomilla pentuja sinä syksynä. Näin alkoi minun ja Wendyn yhteinen tarina. Kirjoitin viime syksynä päiväkirjaa sitä varten, että jos toiveeni joskus toteutuu minulla on siitä muistona ajatuksiani. En ole lukenut niitä sen jälkeen, mutta ajattelin, että voisin lukea ne ja kirjoitella tänne joitakin kohtia.

 

Blogin nimikin alkaa kohta olla vaihdon paikassa. Wendy ei ole enään pentu ja haluasin blogin nimen vaihtaa siitä syystä. Ehdotuksia saa heitellä, jos sellaisia mieleen tupsahtaa. Otan ideoita mielelläni vastaan. Muutenkin ehdotelkaa postauksiin aiheita, mitkä teitä kiinnostaisi. Meidän arki ei ole enään niin erikoista ja mielenkiintoista, että siitä motivotuisin kirjoittelemaan usein. Ideoita kaivataan! Ja kiitoksia vielä kaikille kommentojille ja lukijoille, koska te saatte minut aina palaamaan tänne ruudun toiselle puolelle, vaikka alunperin ihan itseäni varten aloin tätä blogia kirjoittamaan. 

18 viikkoinen

Wendy on jo 18 viikkoa. Siitä 10 viikkoa se on ollut meillä. Aika on kyllä mennyt nopeasti. Wendy painaa tällä hetkellä 4.9kg ja säkäkorkeus on 24cm. Wendyllä on vaihtunut jo muutama hammas. Tänään huomasin yhden etuhampaan, joka oli melkein irtoamassa. Yritin irroittaa hampaan, jotta olisin saanut sen säästöön, mutta en saanut sitä irti. Harmillista, koska sen irrotessa itsestään Wendy varmaan syö sen. 

Wendyn kasvaessa siitä paljastuu koko ajan uusia puolia ja luonne muokkautuu ja muodostuu pikku hiljaa. Viime viikolla Wendy livahti portista ulos ja lähti huitelemaan naapurin pihalle. Kun lähestyin Wendyä, se lähti pakoon. Mietiskelin siinä miten saan sen kiinni, kun talosta astui ulos poika koiran kanssa. Wendy tietenkin juoksi innoissaan koiran luokse ja poika sai nostettua Wendyn syliin ja antoi sitten minulle. Ensimmäinen karkureissu Wendyltä on nyt suoritettu. Toivottavasti ei tule jatkossa lisää, koska pelkään niin paljon, että Wendy jää auton alle. Sekin on noloa, kun juoksen naapurin pihalle ja huutelee Wendyä, joka ei minusta piittaakaan. 

Niin mites se luoksetulo? :D Wendy tottelee luoksetulokäskyä sisällä, omalla pihalla ja metsässä (silloin kun ei ole vaaraa joutua kiinni). Toisin sanoen Wendy ei tule silloin luokse, jos sillä on mahdollisuus menettää vapaus. Wendylle on tärkeämpää saada juosta vapaana kuin saada pala kinkkua tms. Megin kohdalla tätä ongelmaa ei ole ollut. Megille vapaanaolo ei ole koskaan merkannut niin paljoa, vaikka ei Meg ole aiemmin herkuista sen kummemmin tykännytkään. Noomi käyttäytyi aiemmin näin, mutta opetin sille uudestaan luoksetulon eri käskyllä suunnilleen vuosi sitten ja sen jälkeen se on tullut hyvin luokse, vaikka on joutunutkin välillä kiinni. Noomia tosin motivoi herkut todella paljon. Onko jollain kokemusta samantapaisesta tilanteesta? Miten olette toimineet ja onko se auttanut? Tavoitteena siis olisi, että Wendy tulisi luokse, vaikka kiinniotto olisi mahdollistakin. Ennen kuin Wendy oppii luoksetulon varmaksi on vapaanaolo suoritettava hihnan laahatessa perässä. Hyvä idea muuten paitsi, että hihna on lenkin jälkeen kauniin ruskea. 

Wendy on alkanut haukkumaan vieraille ja uusille asioille. Esimerkiksi, jos talon ohi kulkee illalla ihmisiä Wendy saattaa haukahtaa niille tai, jos lenkillä tulee vastaan tummiin pukeutunut ihminen Wendy saattaa ilmoittaa siitä. Sisälläkin Wendy ilmoittaa äänellään asioista. Jos se haluaa sohvalle tai sängylle, se murahtaa/vinkuu/haukahtaa tai jos se haistaa ruoan ja haluaisi sen jo. Joissakin asioissa vahvistan ääntelyä ja toisissa en. Esimerkiksi pöydän vieressä kerjäämistä vinkumalla en vahvista antamalla Wendylle pöydästä ruokaa, mutta jos se vinkuu ulos, päästän sen sinne.

Tänään ja eilen Wendy on tehnyt tarpeet hyvin ulos. Parit pissat on tainnut vain tulla paperille. Wendyllä vain taitaa olla hyviä ja huonoja sisäsiisteys päiviä. Ehkä minun ei kannattaisi masentua/ilostua pienistä muutoksista. 

En nyt muista kerroinko jo blogissa häntämutka epäilyistäni. Tällä hetkellä tuo näyttää selvästi häntämutkalta. Ja on se näyttänyt jo kuukauden verran. Olisi kiva saada "virallinen" diagnoosi tuosta, että voisi olla varma. Wendylle siis ilmestyi häntään möykky, jota eläinlääkäri epäili turvotukseksi. Viikon kuluessa ei "turvotus" hävinnyt mihinkään ja aloin miettimään muita vaihtoehtoja. Häntämutka tuli ensimmäisenä mieleen. Häntämutkasta ei ole mitään haittaa koiralle eikä kyllä minullekaan. Huono asia se silti on, koska Wendy on sijoituskoira, eikä sitä voisi käyttää jalostukseen, jos häntämutka todetaan häntämutkaksi. 

Tälläistä tällä kertaa. Tämä on muuten 50. postaus blogissani. Kirjoitin ensimmäisen postauksen joulukuussa ja sen jälkeen olen kirjoitellut säännöllisesti ja epäsäännöllisen säännöllisesti. Ajattelin silloin, että saa nähdä jaksanko kirjoitella tänne ollenkaan. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut hyvin päivittämään Wendyn kuulumisia. Kertokaas mitä mieltä olette blogistani. Mitä voisin parantaa ja mikä on hyvää? Kerro myös, jos sinulla on ideaa erikoispostaukseen, jonka ajattelin toteuttaa 50 postauksen kunniaksi. Kiitoksia jo valmiiksi niille, jotka jaksavat vähän vaivautua kirjoittamaan kommenttia!

Kuulumisia

Tämä viikko on mennyt hirveän nopeasti. Aika on mennyt kaikkeen muuhun paitsi blogin päivittämiseen :) Meillä on tällä hetkellä koulussa paljon kokeita ja aika meinaa mennä kokeisiin lukuun. Ei olla tehty Wendyn kanssa mitää erikoista. Aamuisin käyn koirien kanssa lenkillä. Välillä otan molemmat samaan aikaan ja välillä erikseen. Wendy ja Meg ovat päivän kahdestaan kotona. Iltapäivisin koulutan Wendyä ja Wendy on ulkona, leikkii, syö ja nukkuu. Energiaa kulutetaan luihin ja Megin kanssa leikkimiseen. Viikon ajan Wendy on nukkunut yöt huoneessani yläkerrassa, mutta taitaa siirtyä takaisin alas nukkumaan, koska se on tehnyt monet pissat yläkerran parketille. Pissoista on jäänyt ikävät tummat läikät lattiaan. 

Taisin kertoa viime maanantaina täällä, että Wendy on 90% sisäsiisti. Tällä hetkellä se ei kylläkään ole. Jostain kumman syystä viikonlopun aikana sisäsiisteys on mennyt huonoon suuntaan. Wendy on tehnyt pissoja ja kakkoja ympäri taloa. Ärsyttää. Juuri kun ajattelin, että kohta se on täysin sisäsiisti niin menee koko homma takapakkia. Wendy ei osaa pyytä ulos hädän tullessa, mikä vaikeuttaa oppimista. Täytyy toivoa, että asia lähtee taas parempaan suuntaan ja Wendystä tulisi sisäsiisti. 

Keskiviikkona naapurin Panda tuli meidän pihalle leikkimään. Olen monesti ajatellut, että pyydän M:n ja Pandan meille, mutta olen unohtanut aina kysyä. Nyt tavattiin sattumoisin, kun tulin koulusta. Panda pelkäsi aluksi Wendyä, mutta pian se rohkaistui ja lähti innoissaan leikkiin mukaan. Panda on vuoden ikäinen sekarotuinen koira. Pandassa on ainakin cotton de tulearia ja perhoskoiraa. Muita rotuja en muista. 

Vauhti ja energiaa riitti molemmilla.

Kerroin, että Wendy tulee huonosti kiinni vapaana olon jälkeen. Ajattelin, että teen Wendylle liinan, jotta minun ei tarvitsisi stressata kiinniottoa lenkeillä. Nyt olen kuitenkin päästänyt Wendyn vapaaksi niin, että Wendyn hihna laahaa perässä. Hihna on kevyt, eikä häiritse Wendyn menoa. Lisäksi minun on helppo napata hihna tarvittaessa käteeni. Luoksetulot ovat parantuneet huomattavasti, kun niihin ei ole enää liittynyt kiinniottoa tai jahtausta. 

Wendy viihtyy hyvin ulkona, jos on hyvä sää. Puuhun kiinnitetyllä köydellä on kiva leikkiä ja kuoppien kaivaminen on myös Wendystä kivaa. Meillä on hiekkalaatikolla ja sen ympäristössä, omenapuiden ympärillä olevassa hakkeessa ja kukkapenkeissä Wendyn kaivamia kuoppia. Wendy rakastaa kaivamista, eikä se ole mikään ihme, koska kaivaminen on rodulle tyypillistä. 

Keskiviikkoiltana Nappi ja Sohvi kävivät pikaisesti meidän pihalla leikkimässä. Nappi ei osannut leikkiä Wendyn kanssa nätisti ja he joutuivat lähtemään pian pois.

 

Lauantaina olin messuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli Lemmikki-, Lapsi-, Kädentaito-, Lähiruoka ja luomu-, Outlet- ja Modelmessut. Ostin Wendylle siansaparoita hyvällä alennuksella. Muuta ei tullut tällä kertaa ostettua Wendylle. Sain sieltä muutaman näytteen erilaisia herkkuja ja tänään ne pääsivät lenkillä kokeiluun. Kyllä maistui!

Kuulumisia

Wendy vain kasvaa hirmuista vauhtia ja minulla ei meinaa millään riittää aika kirjoitella tänne kuulumisia. Olisi hirveästi kerrottavaa, mutta en kuitenkaan muista kirjoittaa kaikkea mitä alunperin suunnittelin. Tällä hetkellä koulu, harrastukset ja Wendy vievät niin paljon aikaa, että tuntuu siltä, että en ehdi muuta tekemäänkään. Eihän se sinänsä huono asia ole, mutta välillä kaipaa lepoa ja ajatteluvapaata oloa. Onneksi tuo nukkuu vielä paljon niin ehdin tehdä koulujuttujakin välillä. En nyt valittele sen enempää. Itsehän minä olen tämän valinnut, enkä kyllä tule koskaan katumaan. Siitä olen varma!

Wendy rakastaa sylissä nukkumista ja aina, jos joku on sohvalla ja sitä väsyttää se haluaa sohvalle myös. Wendystä on tullut äidin vakituinen päiväunikaveri.

Wendy täytti maanantaina 14 viikkoa eli 3,5 kk. Se on minusta paljon. Hurjan nopeasti aika on mennyt. Ei tunnu yhtään siltä, että Wendy olisi tullut meille kuusi viikkoa sitten. Toisaalta en meinaa muistaa minkälainen Wendy oli silloin ja minkä kokoinen yms. ja tuntuu, että Wendyn hakupäivästä on ikuisuus. Wendy painaa tällä hetkellä noin 3,9 kg eli 300g/viikko-linjaa jatketaan. Paino on nyt kaksinkertaistunut sinä aikana, kun Wendy on ollut meillä. Alkaa tuo näyttämään jo ihan koiralta. Se ei ole enään semmoinen pikkuinen pallero. 

Aloiteltiin ehkä viikko sitten harjoittelemaan sivulle tuloa käskystä. Aloitin opettamisen siitä, että Wendy koskettaa etutassullaan kelmulla päällystettyä kirjaa. Sheippasin toiminnon naksuttimen avulla ja pian Wendy tajusi idean. Kasvatin kriteeriä pikku hiljaa. Pian se osasi tarjota kaikkia tassuja kirjalle. Seuraavaksi pyysin Wendyä istumaan kirjan päälle aina, kun se siihen meni. Pian se tarjosi sitä automaattisesti, kun laskin kirjan maahan. Seuraava vaihe oli kirjan siirtäminen sivulle, jalkojeni viereen. Wendy kyllä tarjosi hienosti istumista kirjan päällä, mutta välillä se meni vähän väärinpäin ja minulta meinasi äly loppua, kun mietin miten saan sen tekemään mitä haluan. Tähän mennessä oleviin harjoituksiin meni monta päivää ja monta harjoituskertaa. Pian kuitenkin Wendy itse tajusi, että on helpompi kiertaa sivulle takaa kuin kääntyä sivulle sivulla ja kun se kiersi takaa se tuli automaattisesti oikein päin sivulle. Mahtavaa! Seuraavaksi tuli ongelma, että miten saan kirjan häivytettyä pois. Wendy osasi täydellisen sivulle tulon kirjan kanssa, mutta kun kirja otettiin pois se ei tiennyt mitä tehdä. Pienillä avuilla sain sen kuitenkin tarjoamaan sivulle tuloa ilman kirjaakin. Tähän vaiheeseen taisi mennä eniten aikaa. Käskysanakin liitettiin mukaa jossain vaiheessa, mutta se on vieläkin vähän hakusessa ja se sekoittuu helposti muihin käskyihin. Olen ihan ylpeä itsestäni ja Wendystä. Tämä oli ensimmäinen vähän vaikeampi liike mitä harjoiteltiin. Samalla, kun harjoittelemme uusia juttuja, täytyy muistaa kerrata vanhojakin. Välillä meinaan unohtaa, että olen opettanut jonkun käskyn ja sitten kertaamiseen menee vähän enemmänkin aikaa. Wendy on onneksi ihanan oppivainen ja tykkää herkuista, joten kouluttaminenkin on aika helppoa. Tietysti takapakkia tulee ja teen paljon virheitä, mutta opimme koko ajan lisää.

Varmaan ainoa yhteiskuva, jossa neidit ei leiki. 

Meg ja Wendy ovat ystävystyneet paremmin ja Meg on alkanut jopa pitää Wendystä. On ihanaa seurata niiden yhteisiä leikkejä sisällä ja ulkona. En olisi ikinä uskonut, että noilla voisi mennä noin hyvin yhteen. Molemmat ovat oppineet toisesta paljon ja luulen, että toisen koiran seura tekee molemmille hyvää.

Aina, jos Wendy on hereillä ja minun pitäisi tehdä jotain, annan Wendylle tekemistä siksi aikaa. Wendy tykkää, jos laitan wc-paperihylsyn sisään muutaman herkun ja rytistän hylsyn päät niin, että Wendy joutuu töihin saadakseen ne auki. Kovasti se on tässäkin kehittynyt. Aina vain saa nopeammin ja nopeammin auki. 

Lauantaina huomattiin Megillä silmätulehdus, mutta ajateltiin sen menevän itsestään ohi ja päätettiin jäädä seurailemaan. Sunnuntai-iltana silmät alkoivat olemaan niin pahan näköiset, että äiti varasi ajan maanantaille. Lähdin eläinlääkäriin mukaan Wendyn kanssa. Naurattaa, kun tämä oli jo Wendy kolmas kerta eläinlääkärissä ja parin viikon päästä mennään taas. Meg sai tipat ja kipulääkkeet silmiin ja Wendy oli seuralaisena mukana. Kysyin eläinlääkäriltä Wendyn hännässä olevasta möykystä, joka on ollut jo pidemmän aikaan ja hän epäili hännän osuneen tai kolahtaneet johonkin. Häntä ei kuitenkaan ollut yhtään kipeä eikä kyllä aikaisemminkaan ole ollut, kun olen taivutellut ja tunnustellut sitä kotona. Häntää ei ruvettu sen kummemmin tutkimaan vaan pyydettiin tarkkailemaan, että häviääkö möykky itsestään vai ei. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään rakenteellinen vika. 

Yritettiin siskoni kanssa ottaa Wendystä seisotuskuvia tuloksetta. Wendy osaa seistä käskystä sisällä, mutta ulkona kylmyys häiritsee niin paljon, että kunnonlaista seisomista ei saa esille ollenkaan. Kuvat kuitenkin onnistuvat paljon paremmin ulkona kuin sisällä. Tämä on ehdottomasti paras kuva ja sekään ei ole sellainen kuin pitäisi. Takajalat ovat nimittäin aivan oudosti mutkalla.
Ehkä tämäkin ongelma ratkeaa, kun ilmat lämpenevät.

"Emmää nyt voi jalkoja maassa pitää, ku se on niin kylmä! Mitä sä oikein kuvittelet? Luuleksää et mä jäädytään mun varpaat vaan yhen herkun takia vai?"

Muutama epäonnistunut yritys. Takajalat ovat kummallisesti käyrässä. Ei ne oikeasti noin vinot ole. Kuvissa Wendy näyttää enemmän pupulta kuin koiralta, ainakin takajalkojen puolesta.

Olisin halunnut kirjoitella vaikka ja mitä, mutta kello on niin paljon, että nukahan, kun vain katson sitä. Hyviä öitä kaikille! 

Nytkin tuo nukkuu sylissä<3 (älkää välittäkö upeasta iPad-kuvanlaadusta)