Kuulumisia

Wendy vain kasvaa hirmuista vauhtia ja minulla ei meinaa millään riittää aika kirjoitella tänne kuulumisia. Olisi hirveästi kerrottavaa, mutta en kuitenkaan muista kirjoittaa kaikkea mitä alunperin suunnittelin. Tällä hetkellä koulu, harrastukset ja Wendy vievät niin paljon aikaa, että tuntuu siltä, että en ehdi muuta tekemäänkään. Eihän se sinänsä huono asia ole, mutta välillä kaipaa lepoa ja ajatteluvapaata oloa. Onneksi tuo nukkuu vielä paljon niin ehdin tehdä koulujuttujakin välillä. En nyt valittele sen enempää. Itsehän minä olen tämän valinnut, enkä kyllä tule koskaan katumaan. Siitä olen varma!

Wendy rakastaa sylissä nukkumista ja aina, jos joku on sohvalla ja sitä väsyttää se haluaa sohvalle myös. Wendystä on tullut äidin vakituinen päiväunikaveri.

Wendy täytti maanantaina 14 viikkoa eli 3,5 kk. Se on minusta paljon. Hurjan nopeasti aika on mennyt. Ei tunnu yhtään siltä, että Wendy olisi tullut meille kuusi viikkoa sitten. Toisaalta en meinaa muistaa minkälainen Wendy oli silloin ja minkä kokoinen yms. ja tuntuu, että Wendyn hakupäivästä on ikuisuus. Wendy painaa tällä hetkellä noin 3,9 kg eli 300g/viikko-linjaa jatketaan. Paino on nyt kaksinkertaistunut sinä aikana, kun Wendy on ollut meillä. Alkaa tuo näyttämään jo ihan koiralta. Se ei ole enään semmoinen pikkuinen pallero. 

Aloiteltiin ehkä viikko sitten harjoittelemaan sivulle tuloa käskystä. Aloitin opettamisen siitä, että Wendy koskettaa etutassullaan kelmulla päällystettyä kirjaa. Sheippasin toiminnon naksuttimen avulla ja pian Wendy tajusi idean. Kasvatin kriteeriä pikku hiljaa. Pian se osasi tarjota kaikkia tassuja kirjalle. Seuraavaksi pyysin Wendyä istumaan kirjan päälle aina, kun se siihen meni. Pian se tarjosi sitä automaattisesti, kun laskin kirjan maahan. Seuraava vaihe oli kirjan siirtäminen sivulle, jalkojeni viereen. Wendy kyllä tarjosi hienosti istumista kirjan päällä, mutta välillä se meni vähän väärinpäin ja minulta meinasi äly loppua, kun mietin miten saan sen tekemään mitä haluan. Tähän mennessä oleviin harjoituksiin meni monta päivää ja monta harjoituskertaa. Pian kuitenkin Wendy itse tajusi, että on helpompi kiertaa sivulle takaa kuin kääntyä sivulle sivulla ja kun se kiersi takaa se tuli automaattisesti oikein päin sivulle. Mahtavaa! Seuraavaksi tuli ongelma, että miten saan kirjan häivytettyä pois. Wendy osasi täydellisen sivulle tulon kirjan kanssa, mutta kun kirja otettiin pois se ei tiennyt mitä tehdä. Pienillä avuilla sain sen kuitenkin tarjoamaan sivulle tuloa ilman kirjaakin. Tähän vaiheeseen taisi mennä eniten aikaa. Käskysanakin liitettiin mukaa jossain vaiheessa, mutta se on vieläkin vähän hakusessa ja se sekoittuu helposti muihin käskyihin. Olen ihan ylpeä itsestäni ja Wendystä. Tämä oli ensimmäinen vähän vaikeampi liike mitä harjoiteltiin. Samalla, kun harjoittelemme uusia juttuja, täytyy muistaa kerrata vanhojakin. Välillä meinaan unohtaa, että olen opettanut jonkun käskyn ja sitten kertaamiseen menee vähän enemmänkin aikaa. Wendy on onneksi ihanan oppivainen ja tykkää herkuista, joten kouluttaminenkin on aika helppoa. Tietysti takapakkia tulee ja teen paljon virheitä, mutta opimme koko ajan lisää.

Varmaan ainoa yhteiskuva, jossa neidit ei leiki. 

Meg ja Wendy ovat ystävystyneet paremmin ja Meg on alkanut jopa pitää Wendystä. On ihanaa seurata niiden yhteisiä leikkejä sisällä ja ulkona. En olisi ikinä uskonut, että noilla voisi mennä noin hyvin yhteen. Molemmat ovat oppineet toisesta paljon ja luulen, että toisen koiran seura tekee molemmille hyvää.

Aina, jos Wendy on hereillä ja minun pitäisi tehdä jotain, annan Wendylle tekemistä siksi aikaa. Wendy tykkää, jos laitan wc-paperihylsyn sisään muutaman herkun ja rytistän hylsyn päät niin, että Wendy joutuu töihin saadakseen ne auki. Kovasti se on tässäkin kehittynyt. Aina vain saa nopeammin ja nopeammin auki. 

Lauantaina huomattiin Megillä silmätulehdus, mutta ajateltiin sen menevän itsestään ohi ja päätettiin jäädä seurailemaan. Sunnuntai-iltana silmät alkoivat olemaan niin pahan näköiset, että äiti varasi ajan maanantaille. Lähdin eläinlääkäriin mukaan Wendyn kanssa. Naurattaa, kun tämä oli jo Wendy kolmas kerta eläinlääkärissä ja parin viikon päästä mennään taas. Meg sai tipat ja kipulääkkeet silmiin ja Wendy oli seuralaisena mukana. Kysyin eläinlääkäriltä Wendyn hännässä olevasta möykystä, joka on ollut jo pidemmän aikaan ja hän epäili hännän osuneen tai kolahtaneet johonkin. Häntä ei kuitenkaan ollut yhtään kipeä eikä kyllä aikaisemminkaan ole ollut, kun olen taivutellut ja tunnustellut sitä kotona. Häntää ei ruvettu sen kummemmin tutkimaan vaan pyydettiin tarkkailemaan, että häviääkö möykky itsestään vai ei. Toivottavasti kyseessä ei ole mikään rakenteellinen vika. 

Yritettiin siskoni kanssa ottaa Wendystä seisotuskuvia tuloksetta. Wendy osaa seistä käskystä sisällä, mutta ulkona kylmyys häiritsee niin paljon, että kunnonlaista seisomista ei saa esille ollenkaan. Kuvat kuitenkin onnistuvat paljon paremmin ulkona kuin sisällä. Tämä on ehdottomasti paras kuva ja sekään ei ole sellainen kuin pitäisi. Takajalat ovat nimittäin aivan oudosti mutkalla.
Ehkä tämäkin ongelma ratkeaa, kun ilmat lämpenevät.

"Emmää nyt voi jalkoja maassa pitää, ku se on niin kylmä! Mitä sä oikein kuvittelet? Luuleksää et mä jäädytään mun varpaat vaan yhen herkun takia vai?"

Muutama epäonnistunut yritys. Takajalat ovat kummallisesti käyrässä. Ei ne oikeasti noin vinot ole. Kuvissa Wendy näyttää enemmän pupulta kuin koiralta, ainakin takajalkojen puolesta.

Olisin halunnut kirjoitella vaikka ja mitä, mutta kello on niin paljon, että nukahan, kun vain katson sitä. Hyviä öitä kaikille! 

Nytkin tuo nukkuu sylissä<3 (älkää välittäkö upeasta iPad-kuvanlaadusta)