Pentuelämää: Aamulenkit ja pyörään kori

Nyt ollaan käyty kuutena aamuna lenkillä Wendyn kanssa. Pikku hiljaa alkaa Wendyllä kävelykin sujumaan. Alkuviikosta lenkit menivät houkutellessa herkuilla. Tänä aamuna Wendy kulki hienosti mukana ja palkkasin välillä hienosta kulkemisesta. Lenkit ovat vielä todella lyhyitä, mutta aikaa menee paljon. Meiltä on parisataa metriä lähimpään metsikköön ja ollaan siis käyty siellä. Wendy tykkää juoksennella vapaana ja hypellä kivillä ja kannoilla. Ihana nähdä miten se nauttii siitä. Kun hihnassa kulkeminen alkaa sujua hyvin, menemme kauempana oleviin metsiin kunnon lenkeille.

Luoksetulo sujuu hyvin metsässäkin, mistä olen ylpeä. Välillä meinaa haju viedä voiton, mutta pian Wendy muistaa miten hyvän herkun saa tullessa luokse. Tänään oli ekaa kertaa villapaita ulkona päällä ja hyvin tuo tuntui tottuvat siihen, kun kulki aivan normaalisti ja kylmäkään ei tullut niin nopeasti.

Tänään lähdin eri polkua pitkin kuin aiempina päivinä. Polku menee läheltä teollisuusrakennuksilta näyttäviltä metallihökkeliä. Ollaan monesti menty Megin kanssa tuota reittiä. Yhtäkkiä kuulin matalaa murinaa ja kaappasin Wendyn syliini. Onneksi tuo oli aivan vieressäni. Wendy alkoi murisemaan ja pian aidan takaa juoksi kaksi tanskandogin kokoista suden näköistä koiraa. Hui, että miten säikähdin. Huusin koirille jotain "uhkaavaa" ja Wendy murisi sylissäni niin pelottavasti. Koirat eivät onneksi lähteneet seuraamaan, kun käännyin takaisin päin ja lähdin kävelemään kohti kotia. Wendy oli loppu lenkin huolestunut ja säikähteli pieniä asioita. Ihan ymmärrettäväähän tuo. Wendy ei ollut aiemmin kohdannut vieraita koiria lenkillä niin olihan tuo varmasti järkytys. Toivottavasti ei jää kovin vahvasti mieleen. Ja en kyllä enään mene sitä polkua pitkin, ainakaan niin, että koira olisi vapaana.

Toivottavasti huomenna rauhallisempi lenkki.

Wendyn "pentuvaljaat" alkavat jäädä pieneksi. Pitäisi käydä ostamassa uudet. En vain tiedä milloin pääsen seuraavan kerran mustiin ja mirriin. Tänään oli lenkillä kaulapanta, kun valjaat ovat niin tiukat, että Wendy ei meinaa suostua pukea niitä.

Tilasin juuri netistä pyörän takkarille laitettavan korin koiralle. Katselin koreja jo ennen Wendy tuloa, mutta ajattelin, että ei ole järkeä ostaa vielä, kun pääsisi käyttämään vasta toukokuussa. No, kevät tulikin vähän aikaisemmin kuin yleensä ja päätin ostaa sen, jotta Wendy tottuisi siihen mahdollisimman nuorena. Syy siihen, että koen sen olevan tarpeellinen on se, että minulla ei ole autoa enkä osaa edes ajaa ja kuitenkin moniin paikkoihin joihin haluaisin Wendyn viedä on liian pitkä matka sille kävellä. Ajattelin, että pyörän kyydissä sen olisi kiva matkustaa pidempiä matkoja leikkikaverin luokse leikkimään tai metsään. Usein tulee sellainen tilanne, että äiti tai isä ei pysty kuljettamaan ja silloin pyöräkorille olisi käyttöä. Nyt tosin on vielä niin kylmä, että ei voida vielä pitkälle lähteä, mutta ainakin Wendy ehtii totutella koriin ennen kuin aletaan käyttämään sitä aktiivisesti. Kori on melko pieni, mutta se estää turhan liikkumisen matkan aikana. Tällainen tuli siis ostettua. Laitan lisää kuvia ja kerron kokemuksesta sitten, kun se on saapunut.