Kirjoitin tämän postauksen keskiviikkona, mutta se ei ollutkaan latautunut. Nyt siis tulee pikkaisen myöhässä.
Maanantai aamuna kävin tuttuun tapaan molempien koirien kanssa aamulenkit erikseen. Olen nykyisin aamuisin tunnista puoleentoista tuntiin koirien kanssa lenkillä ja sen lisäksi koulumatkaan menee parikymmentä minuuttia. En valita. Tykkään olla ulkona ja lenkkeilen koirien kanssa mielummin erikseen. Kahden koiran kanssa ulkoileminen hihnoissa ei ole kivaa, kun kumpikaan ei osaa kulkea hihnassa. Meg ei siksi, koska joudutaan menemään hitaasti Wendyn takia ja lisäksi Wendystä on häiriötä Megin keskittymiskyvylle. Wendy nyt ei vaan osaa vielä kovin hyvin kulkea sitä vauhtia ja siellä kun haluan, vaan se menee vähän omia reittejään. Haluan pysähtyä aina, kun jompikumpi vetää ja odottaa katsekontaktia, jotta ne eivät oppisi vetämään ja sillä aikaa kun odotan toiselta katsekontaktia, toinen alkaa vetämään. Näin käydessä me seistään paikoillaan ja odotan vuorotellen koirilta katsekontaktia. Ei kiitos! Käyn mielummin erikseen lenkeillä, vaikka se viekin enemmän aikaa.
Wendy ja Meg jäivät ensimmäistä kertaa koulupäivän ajaksi yksin maanantaina. Unohdin tietysti antaa Wendylle ruoan siinä kiireessä, kun laittelin alakertaa koirille kuntoon. No, onneksi meidän mummi (ja Noomi omistaja) asuu lähellämme. Mummi kävi ystävällisesti antamassa Wendylle ruoan ja samalla katsoi, että miten koirilla oli mennyt. Pelkäsin vähän, että Meg ei osaa käyttäytyä Wendyn kanssa nätisti koko päivää, kun ei pääse sitä pakoon yläkertaan tai ulos. Ajattelin kuitenkin kokeilla, koska koirilla on varmasti hauskempaa yhdessä kuin yksin. Varsinkin tällä viikolla, kun isä, E, T ja T ovat Espanjassa, koirat joutuvat olemaan pidempiä aikoja yksin kotona. Hyvin niillä on mennyt. Molemmat ovat olleet aivan kunnossa kotiin tultaessa. Tänään tosin odotti melkoinen yllätys, kun Meg oli hakenut kaapista muropaketin ja ne olivat yhdessä silponeet paketin ja syöneet sisällön. Olohuone oli murojen ja pahvinpalasten koristelema. Pitäisi varmaan laittaa kaikkiin kaappeihin lapsilukot (tällä hetkellä lukot ovat jääkaapissa ja roskiskaapissa), kun Meg tuntuu osaavan avata kaikki mahdolliset kaapit ja ovet.
Sovin H:n kanssa, että he tulevat Sohvin kanssa meidän pihalle koulun jälkeen. Terrierit pääsivät vauhtiin ja vauhtia riitti. Hampaat välkkyivät molemmilla ja murinaa kuului myös. Pääsivät vähän kuluttamaan energiaansa. Kuvatkin onnistuivat paremmin kuin lauantaina ja sunnuntaina. Käytiin leikkien jälkeen vielä yhdessä lenkilläkin. Kiitos H, kun pääsit meille!
Ystävyksien hellä halihetki <3 :D
Kuvia oli hauska katsella, kun niihin oli tallentunut niin paljon hauskoja ilmeitä ja asentoja. Satojen kuvien joukosta oli vaikea valita mitkä laittaa tänne ja mitkä ei.
Mulla oli tänään tarkoitus harjoitella Wendyn kanssa pyöräkopassa oloa, mutta se unohtui. Ehkäpä sitten huomenna. Mulla oli yksi päivä koppa lattialla niin tuo meni heti nukkumaan sinne. Ainakin tykkäsi kopasta. Toivottavasti yhtä paljon myös vauhdissa.
Rakastan tätä aurinkoista säätä, mikä on jatkunut jo muutaman päivän ajan. Aurinko antaa voimia opiskeluun ja muutenkin elämään. Aurinkoisessa säässä on myös huonot puolet: mä kuvaan liikaa! Innostunut nätistä säästä ja meen ulos kuvailemaan koiria, erityisesti Wendyä ja sitten mä tuskailen, kun en ehdi käydä kuvia läpi ja julkaista osaa täällä. No, mielummin näinpäin kuin toisinpäin. Ehkä tämäkin vähenee, kun kevään alkuinnostus hupenee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti