Äiti ja tytär

Lupasin mummille, että käytän Noomia lenkillä torstaina. Lähtiessäni lenkille mietin, että missä kävisin lenkillä ja mieleeni tuli vaihtoehto, että hakisin Wendyn myös mukaan. Kävelimme Noomin kanssa meille, otin Wendyn, herkkuja ja kameran mukaan ja lähdin molempien kanssa kulkemaan metsään hiihtolatutietä pitkin. Näpsin kuvia koirista ja koirilla oikein oli mukavaa. Noomilla oli ylimääräistä energiaa muillekin jakaa. Se juoksenteli edes takaisin samalla haukkuen. Wendy oli ihmeissään äidin käytöksestä ja yritti pysyä vauhdissa mukana. Yllättävän hyvin Wendy mukana pysyikin. Ei nuilla paljoa enää kokoeroa ole. Wendy painaa reilut viisi kiloa ja Noomi vajaat seitsemän kiloa. Tosin Noomin normaali paino on reilut kuusi kiloa. Noomi on tällä hetkellä vähän pulskassa kunnossa rasvan syötön takia. Rasva on parantanut turkki laatua, mutta lihottanut samalla. 

Yhtäkkiä, kun olin ottamassa kuvaa, kamera ei ottanutkaan kuvaa. Katsoin näyttöä ja siinä luki jotain että: "err 20 Virhe kuvaa ottaessa. Käynnistä uudelleen tai vaihda akku." Sammutin, vaihdoin akun ja käynnistin uudelleen, mutta se ei auttanut asiaan. Teksti ilmestyi uudelleen, kun yritin ottaa kuvaa. Kuvaillut siis loppuivat lyhyeen tämän takia. No, ajattelin, että voin jatkaa matkaa ilmaa kuvaamista aivan hyvin. Pian kuitenkin huomasin, että edellämme kulki ihminen koiran kanssa niin hitaasti, että olisin saanut ne kiinni hetkessä ja päätin kääntyä takaisin päin. Lenkistä silti kertyi molemmille koirille noin neljä kilometriä ja minulle ehkä viisi ja puoli. Ihan sopivan pituinen lenkki siis kuitenkin tuli. 

Noomi mutakylvyssä...

Kameran kohtaloa en vielä tiedä. Voi olla, että käyn näyttämässä sitä jossain kameraliikkeessä tai jotain. 

Onko teillä kokemusta vastaavanlaisesta tilanteesta? Miten toimitte?

Seuraa!

Tälläisiä lenkkejä voisin tehdä useamminkin. Noomi ja Wendy tulevat hyvin keskenään toimeen, vaikka Noomi välillä komentaakin Wendyä. Noomi ei tykkää Wendyn leikkiyrityksistä, vaikka välillä tuntuu, että Noomi on pentumaisempi ja leikkisämpi kuin Wendy. Noomi nimittäin kiihtyy helposti, innostuu pienestä ja on touhukas. Toivon kuitenkin tietyssä määrin, että Wendykin jäisi leikkisäksi ja pentumaiseksi.

Wendy löysi paluumatkalla hiiren.

Perjantaina käytiin tuttuun tapaan aamulenkki metsässä. Olen käynyt nyt melkein kaksi viikkoa aamulenkit molempien koirien kanssa samaan aikaan. Sen hyvät puolet ovat: ei tule niin kiire, ei tarvitse herätä niin aikaisin, koirat ja minä opitaan koko ajan lisää yhdessä kulkemisesta ja ehtii käydä pidemmän lenkin ja huonot puolet ovat: en voi keskittyä kumpaankin koiraan täydellisesti, Meg useimmiten vetää ainakin alkumatkan ja toisten koirien ohitus on hankalaa. Kummat puolet sitten ovat tärkeämpiä niin se riippuu ihan päivästä. Olen itse kehittynyt kahden koiran talutuksessa ja koirat ovat oppineet miten kuljetaan, kun ne ovat samaan aikaan lenkillä. Taidosta on kuitenkin hyötyä myöhemminkin ja koen, että siitä ei ainakaan ole haittaa. 

Wendy on oppinut hihnakäytöksen aivan loistavasti. En olisi ikinä uskonut, että se vaatii näin vähän työtä. Lenkkeillä voin keskittyä Megiin enemmän, jos on tarvetta, koska Wendy kulkee sujuvasti vierellä välillä kontaktia ottaen. Ohitukset eivät suju vielä aivan mutkattomasti. Ohitetaan niin harvoin aamuisin koiria ja iltaisin ei useimmiten käydä lenkillä. Tästä johtuen harjoitusta on ollut tähän asti liian vähän. Koiran tullessa vastaan Wendy joko kulkee nätisti ohi herkkujen avulla, vetää koiraa kohti kiinnostuneesti häntä heiluen välittämättä herkuista tai haukahtaa/murisee koiralle. Wendyn käytös vaihtelee nälän ja toisen koiran käytöksen mukaan. Jos toinen haukkuu ja murisee, saattaa Wendykin tehdä niin ja, jos Wendyllä ei ole tippaakaan nälkä, ei herkutkaan maistu. 

Mutkahäntä lenkillä.

Perjantaina lähdin isoskoulutusleirille ja Wendy jäi E:n vastuulle meille kotiin. Hyvin oli kuulema mennyt. Wendy oli käynyt lauantaina lenkillä ja E oli muistanut antaa ruokaa. Kova ikävä oli ainakin minulla jo lauantaina, mutta taisi Wendylläkin ainakin jonkun verran ikävä olla, koska vastaanotto oli sunnuntaina niin innokas. Molemmat koirat pomppivat ja ulisivat nähdessään minut. Leiri oli aivan mahtava. Sain paljon uutta tietoa ja neuvoja isosen tehtävään. Lisäksi tutustuin moneen aivan mahtavaan ihmiseen. En kyllä yhtään kadu päätöstäni lähteä leirille, vaikka aluksi sitä mietinkin.

Sunnuntaina leirin jälkeen kävin Noomin ja Wendyn kanssa lenkillä junaradan vartta pitkin. Wendy sai vajaat kuusi ja Noomi kolme kilometriä lenkkiä. Molemmat olivat vapaana, vaikka aluksi pelkäsinkin päästää niitä, kun junat kulkivat niin läheltä. Wendy ei reagoinut mitenkään ohi kulkeviin juniin. Luoksetulo pelasi hyvin ja harjoittelin kiinniottoa ottamalla valjaista kiinni aina luoksetulon yhteydessä. Välillä laitoin hihnankin selkään vain harjoituksen vuoksi. Hyvin tuo on oppinut kiinnioton. Luulin, että siihen kuluisi paljonkin aikaa, mutta eipä kulunut. 

Tällä kertaa vähän pidempi postaus. Toivottavasti edes joku jaksoi lukea loppuun asti :) 

Asiaa vaan oli niin paljon enkä viitsinyt jakaa sitä kahteen postaukseen. 

Hyvää vappua kaikille!

Pääsiäsloma

Pääsiäisloma on ohi ja arki taas alkaa. Olin Wendyn ja Megin kanssa kolmistaan kotona torstaista sunnuntaihin. Öisin mulla tosin oli täällä kaveri, koska pelkään olla öitä yksin. Lenkkeilyä tuli loman aikana ihan kivasti, kun mun vastuulla oli molempien koirien lenkit. Käytin kyllä useimmiten molemmat samaan aikaa, koska en jaksanut lähteä montaa kertaa aamulla ja illalla lenkille. 

Torstaina kävin illalla metsässä lenkillä. Päästin Wendynkin vapaaksi ekaa kertaa moneen viikkoon. Oltiin harjoiteltu tiistaina ja keskiviikkona kiinniottoa luoksetulon yhteydessä niin, että aina kun Wendy tuli luokse kutsuessa annoin sille namin ja räpläsin valjaita ja laitoin välillä hihnan ja otin heti pois. Wendy oppi, että kiinni voi joutua ihan milloin vaan ja valjaiden räpläys ei aina tarkoita kiinniottoa. Tein Wendyn kanssa myös meidän pihalla portin ulkopuolella luoksetulo harjoituksia. Wendy muuten karkasi toisen kerran viime viikolla. Meinasin itse mennä paniikkiin, kun eräs juoksenteli naapurin pihalla, enkä saanut sitä kiinni. Pari kertaa se kävi luona, mutta kun se huomasi, että yritän ottaa sitä kiinni niin luoksetulot loppuivat lyhyeen. Lopulta hain kinkkupaketin sisältä ja aloin heittelemään kinkkuja maahan. Wendyn ahmiessa kinkkuja naamaansa sain napattua sen syliini. Nyt muistan olla tarkkana kun tulen kotiin ja avaan portin. Pitäisiköhän pomppia aidan yli niin ei ole edes karkaamisen mahdollisuutta. 

Niin siitä lenkistä. Wendy tuli luokse aivan mahtavasti. Oikein juoksi innolla ja antoi räpläillä valjaita ilman, että lähti karkuun. Luulin keskiviikkona, että joudutaan koko loppu elämä kulkemaan liinassa lenkeillä, mutta Wendy päättikin muuttaa tapojaan heti, kun kiinnitin asiaan enemmän huomiota. Ehkä uhkailuni, että kerron blogissa, jos et tottele niin auttoi :D Wendy ei varmaan halua maineensa menevän tuollaisen takia. 

Perjantaina käytiin ensin J:n kanssa aamulenkillä metsässä. Mukana oli Meg, Wendy ja Tiuku. Iltapäivällä käytiin kahden tunnin lenkki hiihtolatuja pitkin. Minä, J ja H kuvattiin ja koirat juoksenteli sinne tänne välillä leikkien ja välillä haistellen. Ulkona oli ihana sää ja kaikilla oli kivaa. Wendy tuli hienosti luokse ja antoi ottaa kiinni loistavasti ennen asfalttitielle tuloa. 

Lauantaina lähdin mummin ja ukin mukaan serkuille Lohjalle. Wendy tuli tietysti mukaan. Se matkusti ensin pyöräkopassa mummilaan ja sitten autossa. Pyörämatka meni hyvin. Syötin Wendylle herkkuja vähän väliä. Lopussa se alkoi inisemään. En tiedä tunnistiko se mihin oltiin menossa vai kyllästyikö se muuten vaan istumaan ahtaassa kopassa. Automatka ei mennyt ihan niin hyvin. Mulle tuli huono-olo jo ekan viiden kilsan aikana. Koko matkan oli hirveä olo. Jossain vaiheessa sanoin mummille, että mun pitää päästä ulos ottamaan raitista ilmaa. Kun nousin autosta tunsi oksennuksen nousevan kurkusta ja niin oksensin varmaan kahden tai kolmen vuoden tauon jälkeen. Ei kovin kivaa, kun mukana ei ollut juomista eikä paperia. Oloni parani huomattavasti, mutta Wendy taisi voida pahoin, koska oksensi aamuruokansa ukin syliin. Loppu matka menikin sitten ihan hyvin. Perillä Wendy leikki Jackin kanssa monta tuntia. Kamera ei taaskaan ollut mukana siellä niin ei ole sieltä kuvia. 

Ainut onnistunut kaverikuva ja sekin epäonnistunut :D Wendy, Tiuku ja Sohvi

Eilen Wendy täytti 19 viikkoa ja painoa oli tullut 100 grammaa lisää. Nyt Wendy siis painaa tasan viisi kiloa. Onhan tuo jo melkein äitinsä kokoinen. Vähän hoikempi ja matalampi vielä, mutta ei enää kauaa, kun tuokin on täysikokoinen. Noomi siis painaa n. 6,2 kg. 

Mites teidän pääsiäinen meni? Ensi viikonloppuna mä olenkin isoskoulutusleirillä ja Wendy jää ekaa kertaa jonkun muun vastuulle. Ero on mulle vaikeaa, koska oon ollu Wendyn kanssa joka päivä tähän asti. Toivottavasti täällä sujuu kaikki hyvin, eikä ongelmia tule. 

18 viikkoinen

Wendy on jo 18 viikkoa. Siitä 10 viikkoa se on ollut meillä. Aika on kyllä mennyt nopeasti. Wendy painaa tällä hetkellä 4.9kg ja säkäkorkeus on 24cm. Wendyllä on vaihtunut jo muutama hammas. Tänään huomasin yhden etuhampaan, joka oli melkein irtoamassa. Yritin irroittaa hampaan, jotta olisin saanut sen säästöön, mutta en saanut sitä irti. Harmillista, koska sen irrotessa itsestään Wendy varmaan syö sen. 

Wendyn kasvaessa siitä paljastuu koko ajan uusia puolia ja luonne muokkautuu ja muodostuu pikku hiljaa. Viime viikolla Wendy livahti portista ulos ja lähti huitelemaan naapurin pihalle. Kun lähestyin Wendyä, se lähti pakoon. Mietiskelin siinä miten saan sen kiinni, kun talosta astui ulos poika koiran kanssa. Wendy tietenkin juoksi innoissaan koiran luokse ja poika sai nostettua Wendyn syliin ja antoi sitten minulle. Ensimmäinen karkureissu Wendyltä on nyt suoritettu. Toivottavasti ei tule jatkossa lisää, koska pelkään niin paljon, että Wendy jää auton alle. Sekin on noloa, kun juoksen naapurin pihalle ja huutelee Wendyä, joka ei minusta piittaakaan. 

Niin mites se luoksetulo? :D Wendy tottelee luoksetulokäskyä sisällä, omalla pihalla ja metsässä (silloin kun ei ole vaaraa joutua kiinni). Toisin sanoen Wendy ei tule silloin luokse, jos sillä on mahdollisuus menettää vapaus. Wendylle on tärkeämpää saada juosta vapaana kuin saada pala kinkkua tms. Megin kohdalla tätä ongelmaa ei ole ollut. Megille vapaanaolo ei ole koskaan merkannut niin paljoa, vaikka ei Meg ole aiemmin herkuista sen kummemmin tykännytkään. Noomi käyttäytyi aiemmin näin, mutta opetin sille uudestaan luoksetulon eri käskyllä suunnilleen vuosi sitten ja sen jälkeen se on tullut hyvin luokse, vaikka on joutunutkin välillä kiinni. Noomia tosin motivoi herkut todella paljon. Onko jollain kokemusta samantapaisesta tilanteesta? Miten olette toimineet ja onko se auttanut? Tavoitteena siis olisi, että Wendy tulisi luokse, vaikka kiinniotto olisi mahdollistakin. Ennen kuin Wendy oppii luoksetulon varmaksi on vapaanaolo suoritettava hihnan laahatessa perässä. Hyvä idea muuten paitsi, että hihna on lenkin jälkeen kauniin ruskea. 

Wendy on alkanut haukkumaan vieraille ja uusille asioille. Esimerkiksi, jos talon ohi kulkee illalla ihmisiä Wendy saattaa haukahtaa niille tai, jos lenkillä tulee vastaan tummiin pukeutunut ihminen Wendy saattaa ilmoittaa siitä. Sisälläkin Wendy ilmoittaa äänellään asioista. Jos se haluaa sohvalle tai sängylle, se murahtaa/vinkuu/haukahtaa tai jos se haistaa ruoan ja haluaisi sen jo. Joissakin asioissa vahvistan ääntelyä ja toisissa en. Esimerkiksi pöydän vieressä kerjäämistä vinkumalla en vahvista antamalla Wendylle pöydästä ruokaa, mutta jos se vinkuu ulos, päästän sen sinne.

Tänään ja eilen Wendy on tehnyt tarpeet hyvin ulos. Parit pissat on tainnut vain tulla paperille. Wendyllä vain taitaa olla hyviä ja huonoja sisäsiisteys päiviä. Ehkä minun ei kannattaisi masentua/ilostua pienistä muutoksista. 

En nyt muista kerroinko jo blogissa häntämutka epäilyistäni. Tällä hetkellä tuo näyttää selvästi häntämutkalta. Ja on se näyttänyt jo kuukauden verran. Olisi kiva saada "virallinen" diagnoosi tuosta, että voisi olla varma. Wendylle siis ilmestyi häntään möykky, jota eläinlääkäri epäili turvotukseksi. Viikon kuluessa ei "turvotus" hävinnyt mihinkään ja aloin miettimään muita vaihtoehtoja. Häntämutka tuli ensimmäisenä mieleen. Häntämutkasta ei ole mitään haittaa koiralle eikä kyllä minullekaan. Huono asia se silti on, koska Wendy on sijoituskoira, eikä sitä voisi käyttää jalostukseen, jos häntämutka todetaan häntämutkaksi. 

Tälläistä tällä kertaa. Tämä on muuten 50. postaus blogissani. Kirjoitin ensimmäisen postauksen joulukuussa ja sen jälkeen olen kirjoitellut säännöllisesti ja epäsäännöllisen säännöllisesti. Ajattelin silloin, että saa nähdä jaksanko kirjoitella tänne ollenkaan. Mielestäni olen kuitenkin onnistunut hyvin päivittämään Wendyn kuulumisia. Kertokaas mitä mieltä olette blogistani. Mitä voisin parantaa ja mikä on hyvää? Kerro myös, jos sinulla on ideaa erikoispostaukseen, jonka ajattelin toteuttaa 50 postauksen kunniaksi. Kiitoksia jo valmiiksi niille, jotka jaksavat vähän vaivautua kirjoittamaan kommenttia!

Kuulumisia

Tämä viikko on mennyt hirveän nopeasti. Aika on mennyt kaikkeen muuhun paitsi blogin päivittämiseen :) Meillä on tällä hetkellä koulussa paljon kokeita ja aika meinaa mennä kokeisiin lukuun. Ei olla tehty Wendyn kanssa mitää erikoista. Aamuisin käyn koirien kanssa lenkillä. Välillä otan molemmat samaan aikaan ja välillä erikseen. Wendy ja Meg ovat päivän kahdestaan kotona. Iltapäivisin koulutan Wendyä ja Wendy on ulkona, leikkii, syö ja nukkuu. Energiaa kulutetaan luihin ja Megin kanssa leikkimiseen. Viikon ajan Wendy on nukkunut yöt huoneessani yläkerrassa, mutta taitaa siirtyä takaisin alas nukkumaan, koska se on tehnyt monet pissat yläkerran parketille. Pissoista on jäänyt ikävät tummat läikät lattiaan. 

Taisin kertoa viime maanantaina täällä, että Wendy on 90% sisäsiisti. Tällä hetkellä se ei kylläkään ole. Jostain kumman syystä viikonlopun aikana sisäsiisteys on mennyt huonoon suuntaan. Wendy on tehnyt pissoja ja kakkoja ympäri taloa. Ärsyttää. Juuri kun ajattelin, että kohta se on täysin sisäsiisti niin menee koko homma takapakkia. Wendy ei osaa pyytä ulos hädän tullessa, mikä vaikeuttaa oppimista. Täytyy toivoa, että asia lähtee taas parempaan suuntaan ja Wendystä tulisi sisäsiisti. 

Keskiviikkona naapurin Panda tuli meidän pihalle leikkimään. Olen monesti ajatellut, että pyydän M:n ja Pandan meille, mutta olen unohtanut aina kysyä. Nyt tavattiin sattumoisin, kun tulin koulusta. Panda pelkäsi aluksi Wendyä, mutta pian se rohkaistui ja lähti innoissaan leikkiin mukaan. Panda on vuoden ikäinen sekarotuinen koira. Pandassa on ainakin cotton de tulearia ja perhoskoiraa. Muita rotuja en muista. 

Vauhti ja energiaa riitti molemmilla.

Kerroin, että Wendy tulee huonosti kiinni vapaana olon jälkeen. Ajattelin, että teen Wendylle liinan, jotta minun ei tarvitsisi stressata kiinniottoa lenkeillä. Nyt olen kuitenkin päästänyt Wendyn vapaaksi niin, että Wendyn hihna laahaa perässä. Hihna on kevyt, eikä häiritse Wendyn menoa. Lisäksi minun on helppo napata hihna tarvittaessa käteeni. Luoksetulot ovat parantuneet huomattavasti, kun niihin ei ole enää liittynyt kiinniottoa tai jahtausta. 

Wendy viihtyy hyvin ulkona, jos on hyvä sää. Puuhun kiinnitetyllä köydellä on kiva leikkiä ja kuoppien kaivaminen on myös Wendystä kivaa. Meillä on hiekkalaatikolla ja sen ympäristössä, omenapuiden ympärillä olevassa hakkeessa ja kukkapenkeissä Wendyn kaivamia kuoppia. Wendy rakastaa kaivamista, eikä se ole mikään ihme, koska kaivaminen on rodulle tyypillistä. 

Keskiviikkoiltana Nappi ja Sohvi kävivät pikaisesti meidän pihalla leikkimässä. Nappi ei osannut leikkiä Wendyn kanssa nätisti ja he joutuivat lähtemään pian pois.

 

Lauantaina olin messuilla Helsingin messukeskuksessa. Siellä oli Lemmikki-, Lapsi-, Kädentaito-, Lähiruoka ja luomu-, Outlet- ja Modelmessut. Ostin Wendylle siansaparoita hyvällä alennuksella. Muuta ei tullut tällä kertaa ostettua Wendylle. Sain sieltä muutaman näytteen erilaisia herkkuja ja tänään ne pääsivät lenkillä kokeiluun. Kyllä maistui!

Ajatuksia menneestä keväästä osa 1

Ajattelin, että teen postaussarjan ajatuksista, mitä tästä keväästä on syntynyt. Kerron miten meillä on mennyt, mitä ajattelin tästä kaikesta etukäteen ja miten Wendy on muuttanut elämääni. Samalla kokoan omiakin ajatuksia meidän elämästä. 

Mietin viime syksynä, että miten tulen tulen selviämään Wendyn kanssa ihan itse, kun samalla minulla on harrastuksia ja koulun käynti. Pelkäsin, että miten Meg tulee toimeen tulevan pennun kanssa ja miten minulla riittää rahat pennun kustannuksiin ja kuluihin. Kaikki mitä olen miettinyt ja jännittänyt on mennyt paremmin kuin ajattelin. Olen jaksanut elää vähän rankempaakin arkea ja olen selvinnyt Wendyn kanssa kasvatus ja koulutus asioissa hyvin. Meg ja Wendy tulevat loistavasti toimeen. Ne ovat hyviä kavereita ja ne pystyy jättämään kahdestaan päivien ajaksi samaan tilaan. Minulla on riittänyt rahat hyvin Wendyn ruokiin ja tarvikkeisiin. Tietysti välillä on hetkiä, jolloin ajattelen, että en jaksa tälläistä arkea. Ajattelen miten kaikki oli niin paljon helpompaa viime syksynä, mutta samalla kuitenkin olen niin paljon onnellisempi tällä hetkellä. Minulla on jotain niin arvokasta ja tärkeää kuin Wendy. Siitä en voi olla muuta kuin äärimmäisen kiitollinen. Wendy auttaa jaksamaan vaikeinakin hetkinä, jolloin elämä tuntuu liian raskaalta.

Kasvatus ja koulutus

Jännitin etukäteen miten osaan kouluttaa Wendystä hyvän perhekoiran. En ole koskaan ajatellut pyrkiväni kilpailemaan tai näyttelyihin. Koulutan Wendyä omaksi ilokseni ja yhteisen kivan tekemisen vuoksi. Kouluttamisessa onnistuminen tuo paljon iloa ja se on todella palkitsevaa itselle. Käytän koulutuksessa naksutinta ja näin ollen positiivista vahvistamista. Naksutinkoulutus on sopinut meille hyvin ja olen kokenut sen helpoksi ja hyväksi tavaksi kouluttaa. Harjoittelemme Wendyn kanssa päivittäin vanhoja ja uusia juttuja. Wendy osaa tällä hetkellä hyvin käskyt: istu, maahan, seuraa, sivu, täällä(luoksetulo), jätä, olehyvä, vapaa, pujo(pujottelee jalkojen välistä), kieppi(pyörähtää itsensä ympäri) ja tassu. En ole opettanut Wendylle erillistä "paikka" käskyä, vaan istu ja maahan käskyyn sisältyy välimatkaa ja aikaa.  Näiden lisäksi Wendy osaa kulkea ihan hyvin hihnassa. Palkkaan lenkeillä katsekontaktista ja Wendyn vetäessä odotan niin kauan löysäämättä hihnaa kunnes Wendy katsoo silmiin. Koulutus on sujunut kaikin puolin hyvin. Kasvatuksesta sen verran, että annan Wendyn olla sohvalla, koska meillä Megkin saa olla. En puutu Wendy tekemiseen huutamalla tai väkivallalla koskaan. Kiellän Wendyä luvattomasta toiminnasta ja kehun kun se lopettaa sen. Jätä-käskyä käytetään muun muassa, jos Wendy pureksii luvatonta esinettä.

Tein viikko sitten Wendylle possun sydämestä herkkupaloja. Ensin keitin sydäntä kattilasta, jonka jälkeen pilkoin sen palasiksi ja laitoin uuniin kuivettumaan. Wendy tykkäsi!

Sisäsiisteys

Täällä hetkellä Wendy on 90% sisäsiisti. Silloin tällöin se tekee sisälle, mutta suurimmaksi osin tarpeet tehdään ulos. Vielä kuukausi sitten sisäsiisteys oli hakusessa. Wendy teki lähes kaiken sisälle ja aloin olla toivoton. Ilmojen lämmettyä Wendy alkoi viihtymään ulkona ja näin ollen tarpeetkin tuli tehtyä ulos. Wendy on oppinut pyytämään ulos, mutta ei tee sitä vielä kovin usein. 

Meillä on alakerrassa laattalattia, mikä on auttanut huomattavasti. Ei ole tarvinnut stressata parkettiin jäävistä tummista läikistä. 

Tässä tällä kertaa. Kirjoitan vielä ajan käytöstä ja meidän normaalista arjesta. Laittaa kommentteina kysymyksiä, jos nousee mielen päälle :) saa kysellä!

Metsässä

Varmaan otsikostakin voi päätellä, että postaus liittyy metsään. Käytiin siis J:n kanssa viikko sitten metsälenkillä koirien kanssa. Ilma oli kaunis ja koirilla ja meillä oli hauskaa yhdessä. Kuvailtiin J:n kanssa koiria ja nyt julkaisen kuvia täällä blogissa. 

Wendy kulki hienosti mukana pienistä jaloista huolimatta. Yllättävän kovaa se pääsee jo juoksemaan muiden perässä. Wendy jaksoi hyvin n. 5 kilsan lenkin. 

Vauhtia riitti. Oli ihana nähdä miten Wendy nautti vapaana olosta. Se juoksenteli,etsi käpyjä ja keppejä sekä nuuskutteli kuono maassa kiinni. 

Wendy ja Meg. 

Yhteiskuvan yritystä. Wendy ei tykkää istua paikoillaan varsinkaan kylmässä maassa ja Megin vieressä. Yhteiskuvat Megin kanssa ovat siksi haasteellisia. Ehkäpä se joskus sujuu paremmin.

 Tiuku ja Meg

Kuvissa näkyy minun itse tekemä koirankoulutusliivi. Tein sen viime syksynä ennen kuin vanhempani olivat antaneet minulle lupaa koiran hankintaa. Kovassa käytössä tuo on ollut. Pidän siitä kovasti. Voisin joskus esitellä sitä sitä teille tarkemminkin.

Mä ja mun rakkaat <3 teitä ilman en voisi elää <3

Wendy pysyy hyvin vapaana. Se ei juokse karkuun tai muuta. Se pysyy lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse. Ainoona ongelmana on kiinniotto, kun metsätie loppuu ja asfalttitie alkaa. Minun on pakko ottaa koirat kiinni, mutta Wendy ei anna itseään kiinni. Olen tässä yli kuukauden ajan aina siepannut sen houkuttelemalla, mutta nyt se ei enään tehoa. Wendy on oppinut, että luokse ei kannat tulla, koska muuten joutuu kiinni. Ainoaksi ratkaisuksi tällä hetkellä keksin sen, että alan käyttämään vapaana ollessa liinaa. Wendy saisi silti olla vapaana, mutta se olisi helppo ottaa kiinni ilman jahtauksia. Megillä tätä ongelmaa ei ole koskaan ollut. Megille herkut ovat tärkeämpiä kuin vapaus. Wendyllä se on toisinpäin. Katsotaan nyt mihin suuntaan luoksetulo ja kiinniottaminen alkaa sujumaan liinan käytön myötä.

Olisi kiva tietää ketkä blogiani lukee, minkälaisia ihmisiä he ovat ja minkälaisia koiria he omistavat. Jos vaan pystyt, liity lukijaksi niin tiedän ketkä kaikki lukevat tätä blogia ja kommentoi tähän alle minkälainen koira sinulla on, minkä ikäinen olet ja miksi luet blogiani. Kiitos kaikille, jotka kertovat jotain itsestään! On kiva tietää ketkä blogiani lukevat :)

2x16

Ollaan me vielä hengissä, vaikka en olekaa postannut pitkään aikaan. Viikko on kulunut koulujuttujen parissa. Wendyn kanssa olen kaikenlaista puuhaillut, mutta mikään ei ole päässyt vielä blogin puolelle.

Tällä viikolla ei ole ollut  lämmin ja aurinkoista kuin viime viikolla. Kylmempien säiden takia kuviakin on tullut otettua vähemmän, koska kylmä ja pilvinen sää ei houkuttele ulos kuvailemaan. Maanantaina oli Wendyn toinen rokutus. Seuraava taitaakin olla vuoden päästä. Matka meni hyvin. Wendy nukkui kopassaan takapenkillä koko matkan ajan. Perille tultaessa käytin Wendyn pihalla pissalla ja sen jälkeen mentiin sisälle. Wendy käyttäytyi hyvin eläinlääkärillä, eikä rimpuillut tai muuta rokotusta laittaessa. Sain Wendyn rokotuspassin näyttelyitä ja yms. varten. Sinne merkataan rokotuksista ja muista lääkeaineiden käytöstä.

Kysyin eläinlääkäriltä Wendyn hännän mutkasta. Hän totesi sen olevan normaalia. En kyllä meinannut uskoa. Onko normaalia, jos koirani hännässä on patti, joka kasvaa koko ajan? Ei minusta. Seurailen tilannetta ja vien sitten uudelleen, jos tuntuu, että hännässä voisi olla jotain vialla.

Wendy täytti maanantaina 16 viikkoa ja minä tiistaina 16 vuotta. Viimeinen kerta, kun ollaan yhtä monta numeroa vanhoja. Ei kyllä tunnu yhtään vanhemmalta olo. Wendy painaa nyt 4.3kg. Korkeuttakin on varmaan tullut lisää. Alkaa Wendykin olla melkein Noomin kokoinen. Huimaa! En mä vielä halua, että Wendystä tulee aikuinen.

Rauhalliseksi minä tuota sanoisin. Wendy ei tuhoja tee, eikä käyttäydy sisällä villisti ja riehuvasti. Ihmeen rauhallinen pentu. Oletin kyllä paljon pahempaa. Wendy purkaa energiaansa lenkkeillen, ulkona touhuillen, luuta syöden, leikkien ja opettelemalla sekä harjoittelemalla uusia ja vanhoja juttuja. Loppu aika oleskellaan ja nukutaan.

En nyt kirjoittele enempää. Kännykällä on kirjoittaminen vähän vaikeampaa. Tässä vielä muutama kuva lähipäiviltä:

1. Noomin kanssa lenkillä
2. Wendyn kanssa eläinlääkärissä
3. Lampaan jalka maistui hyvin!
4. Pissalla eläinlääkärissä