Mökkielämää

Lähdettiin koko perheen voimin mökille Kajaaniin Oulunjärven rannalle reilu viikko sitten lauantaina ja palasimme viime sunnuntaina. Päivää myöhemmin mökille saapui myös äidin siskon perhe. Järven jää oli jäätynyt ja noin 15 senttisellä teräsjäällä uskalsi hyvin kävellä ja hiihtää.

Automatka sujui hyvin molempien koirien nukkuessa auton perällä kuljetushäkissä. Wendy oli alkumatkasta levoton eikä malttanut nukkua niin lähellä Megiä tai ainakin luulen, että se johtui siitä.

Wendy viihtyi ulkona paremmin kuin hyvin. Se oli aina ulkoilemassa kun lapset tai minä olin eli oikeastaan melkein koko päivän. Lasten tehdessä pulkkamäkeä tai kolaamassa Wendy oli vieressä hyppimässä lumen perässä. Se oli kuin kissa, kun se jahtasi lentäviä lumipaakkuja.

Wendy pääsi käyttämään Dellan ja Sintin vanhaa talvipukua, joka istui hyvin ja lämmitti -20 asteen pakkasessa.

Kajaanissa aurinko nousi kymmenen aikaan ja laski kahden jälkeen, joten valoisaa aikaa ei kauheasti ollut. Jos halusi käydä molemmat lenkit valoisan aikaan niin sai lähteä melkeinpä heti lenkiltä tultaessa uudestaan lenkille. Pimeän aikaankin oli kiva käydä lenkkeilemässä, jos vain otti mukaan otsa- tai öljylampun.

Mökkiviikon aikana sai ihanasti rentoutua ja kouluaikainen stressikin nollautui. Wendylläkin taisi olla mukava viikko täynnä touhua, herkkuja ja kavereita.

Wendy "luistelemassa"

Serkkujeni pelatessa jääkiekkoa Wendy osallistui innokkaasti peliin yhtenä pelaajana.

Hahaa sainpas kiekon!

Sain kuvata koko viikon ajan kummitätini kameralla, joka onkin aivan eriluokkaa kuin omani. Lähes kaikki tämänkin postauksen kuvat ovat sillä otettuja. Kamera on Canonin EOS 6D ja siinä objektina Canonin zoom lens EF 24-105 mm.

Oli niin ihana lenkkeillä järven jäällä ja koirakin saivat olla joka lenkillä vapaana.

Metsässä

Varmaan otsikostakin voi päätellä, että postaus liittyy metsään. Käytiin siis J:n kanssa viikko sitten metsälenkillä koirien kanssa. Ilma oli kaunis ja koirilla ja meillä oli hauskaa yhdessä. Kuvailtiin J:n kanssa koiria ja nyt julkaisen kuvia täällä blogissa. 

Wendy kulki hienosti mukana pienistä jaloista huolimatta. Yllättävän kovaa se pääsee jo juoksemaan muiden perässä. Wendy jaksoi hyvin n. 5 kilsan lenkin. 

Vauhtia riitti. Oli ihana nähdä miten Wendy nautti vapaana olosta. Se juoksenteli,etsi käpyjä ja keppejä sekä nuuskutteli kuono maassa kiinni. 

Wendy ja Meg. 

Yhteiskuvan yritystä. Wendy ei tykkää istua paikoillaan varsinkaan kylmässä maassa ja Megin vieressä. Yhteiskuvat Megin kanssa ovat siksi haasteellisia. Ehkäpä se joskus sujuu paremmin.

 Tiuku ja Meg

Kuvissa näkyy minun itse tekemä koirankoulutusliivi. Tein sen viime syksynä ennen kuin vanhempani olivat antaneet minulle lupaa koiran hankintaa. Kovassa käytössä tuo on ollut. Pidän siitä kovasti. Voisin joskus esitellä sitä sitä teille tarkemminkin.

Mä ja mun rakkaat <3 teitä ilman en voisi elää <3

Wendy pysyy hyvin vapaana. Se ei juokse karkuun tai muuta. Se pysyy lähettyvillä ja tulee kutsusta luokse. Ainoona ongelmana on kiinniotto, kun metsätie loppuu ja asfalttitie alkaa. Minun on pakko ottaa koirat kiinni, mutta Wendy ei anna itseään kiinni. Olen tässä yli kuukauden ajan aina siepannut sen houkuttelemalla, mutta nyt se ei enään tehoa. Wendy on oppinut, että luokse ei kannat tulla, koska muuten joutuu kiinni. Ainoaksi ratkaisuksi tällä hetkellä keksin sen, että alan käyttämään vapaana ollessa liinaa. Wendy saisi silti olla vapaana, mutta se olisi helppo ottaa kiinni ilman jahtauksia. Megillä tätä ongelmaa ei ole koskaan ollut. Megille herkut ovat tärkeämpiä kuin vapaus. Wendyllä se on toisinpäin. Katsotaan nyt mihin suuntaan luoksetulo ja kiinniottaminen alkaa sujumaan liinan käytön myötä.

Olisi kiva tietää ketkä blogiani lukee, minkälaisia ihmisiä he ovat ja minkälaisia koiria he omistavat. Jos vaan pystyt, liity lukijaksi niin tiedän ketkä kaikki lukevat tätä blogia ja kommentoi tähän alle minkälainen koira sinulla on, minkä ikäinen olet ja miksi luet blogiani. Kiitos kaikille, jotka kertovat jotain itsestään! On kiva tietää ketkä blogiani lukevat :)