Minä

Olen Iina, 16-vuotias tyttö Mäntsälästä. Perheeseeni kuuluvat vanhemmat, kaksi siskoa ja kolme veljeä sekä kaksi koiraa, Wendy ja Meg. Opiskelen tällä hetkellä ensimmäistä vuotta Mäntsälän lukiossa. Lukion jälkeen haaveena olisi päästä opiskelemaan eläinlääkäriksi Helsingin yliopistoon, mutta voi olla, että suunnitelmat muuttuvat täysin tulevien vuosien aikana. Olen luonteeltani iloinen, sosiaalinen ja aktiivinen. Harrastuksia minulla on useampia. Soitan viulua kahdeksatta vuotta musiikkiopistossa, vedän seurakunnan kokkikerhoa, käyn nuorille suunnatussa treenissä viikottain, teen käsitöitä sekä touhuilen ja lenkkeilen koirien kanssa.

Eläimet ja erityisesti koirat ovat olleet aina lähellä sydäntäni. Jo viisi vuotiaana ulkoilutin ja hoidin mummini Bentley-koiraa. Bentley oli iloinen ja leikkisä cavalier kingharlesinspanieli. Bentley kuoli maksasairauteen vuoden 2006 jouluna ja keväällä 2007 meille saapui saman rotuinen Sintti. Olin Sintin tullessa yhdeksän vuotias. Se tuli meille läheisestä kennelistä viettämään eläkepäiviään. Sintti oli ensimmäinen meidän perheen koira. Vuoden 2009 jouluna meille saapui kauan harkittu bordercollie narttu Meg. Meg on oikeastaan äidin koira, vaikka sen hoitamiseen ja kouluttamiseen osallistuu koko perhe. Megiä kouluttaessa olen oppinut todella paljon koirien koulutuksesta ja sen kanssa touhuillessa koirien käyttäytymisestä. Kävin Megin kanssa sen ollessa nuorempi monenlaisilla kursseilla. Ollaan kokeiltu agilityä, tokoa, rallitokoa ja temppuilua. Megin elämästä voi käydä lukemassa äitin pitämästä blogista. Blogia hän ei enään päivittele, mutta aikaisempien vuosien tekstit ja kuvat ovat vielä tallella. Käykää ihmeessä kurkkaamassa osoitteessa: www.teeritientassut.webs.com. Sintti kuoli keväällä 2010 suolisto-ongelmiin. Ensimmäisen koiran kuolema tuntui raskaalta, mutta onneksi meillä oli silloin jo Meg, joka lohdutti ja antoi voimia.

Omasta koirasta olen haaveillut oikeastaan aina. Ensimmäinen lukemani paksumpi kirja oli Erkki Pulliaisen Koirien käyttäytyminen ja ensimmäisestä luokasta alkaen olen lukenut koiriin liittyviä tietokirjoja. Ylä-asteen alkaessa haave omasta koirasta kasvoi, mutta vanhempani eivät siihen silloin suostuneet. Kun koirahaave ei toteutunut, päätin tyytyä pienempään lemmikkiin. Keväällä 2012 ostimme yhdessä siskoni kanssa pienen hamsterin. Puolen vuoden jälkeen Lumo jäi minun hoidettavaksi ja loppuun asti hoidin ja huolehdin sen itse. Lumo oli ensimmäinen oma lemmikkini. Opin paljon vastuullisesta lemmikin hoidosta sitä hoitaessa. Lumo eli pitkän ja hyvän elämän ja kuoli viime kesänä ollessaan 2,5-vuotias. Oman koiran hankkimisesta ja Wendyn tulosta kerron enemmän Wendyn esittelysivulla.