Syksy on kulunut hurjaa vauhtia. Bloggaamisen tahti on hiljentynyt syksyn mittaan, vaikka ideoita ja ajatuksia sekä innostusta bloggaamiseen riittäisi hyvinkin. Haaveena olisi kirjoitella ja kuvailla blogiin viikottain, mutta nyt lukion alettua mulla ei enään aika siihen riitä.
Mä oon vähän semmonen, että teen joko kunnolla ja tosissaan tai sitten en ollenkaan. Bloggaamisessa mulla on ollut aina sellainen ajatus, että kirjoittelen viikottain tai sitten lopetan koko blogin kokonaan. Totesin vähän aikaa sitten, että ehkä mun pitäisi löysätä ajatusta ja kirjoitella blogiin aina silloin, kun kirjoitettavaa ja aikaa riittää siihen hyvin, eikä niin että sitä tekisi pakolla ja kiireessä.
Tämän hetkinen arkeni koostuu koulussa käymisestä, Wendyn lenkeistä ja sen kanssa puuhailusta, viulun soitosta, läksyjen teosta, mahdollisiin pistareihin tai sanakokeisiin lukiessa ja harrastuksissa käydessä. Arki on kiireistä ja välillä rankkaakin, mutta olen silti onnellinen ja tyytyväinen elämääni. Wendy tuo paljon iloa arkeeni, vaikka siihen kuluu paljon aikaakin. Ajanhallintaan liittyvät kysymykset ovat pyörineet päässäni lähiaikoina paljonkin. Olen pohtinut onko ajankäyttöni sopiva vai pitäisikö minun kiinnittää siihen enemmän huomiota jne,
Wendylle kuuluu oikein hyvää. Se on syksyn aikana oppinut olemaan enemmän itsekseen, kun minulla on ollut kiireitä. Ollaan myös harjoiteltu noutoa ja muutamaa muuta temppua. Oppimiskyky on säilynyt ennellaan ja Wendy nauttii kovasti, jos sen kanssa leikin tai treenailen. Haave koirakoulusta tai kursseista jäi, kun sopivaa ei löytynyt ja toivon kovasti, että keväällä järjestetään toko- tai agilitykurssi tässä meidän lähellä.
Metsälenkeistä ollaan nautittu monta kertaa viikossa ja Wendy tulee hyvin luokse vaativissakin tilanteissa esim. kun toinen koira tulee vastaan tai lintu lähtee läheltä lentoon. Wendy on kuitenkin rohkaistunut kuljeskelemaan enemmän yksikseen metsässä ja on lähtenyt muutaman kerran juoksentelemaan niin että olen huolestunut kunnolla.
Megistä ja Wendystä on tullut entistä paremmat ystävät ja ne ovat keksineet myös meille pieniä yllätyksiä. Viime viikolla koirat olivat hakeneet pöydältä pikkuveljeni suklaakalenterin ja syöneet sen. Me emme kuitenkaan tiedä, että kumpi tuon oli tehnyt vai molemmat yhdessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti