Aika on kulunut kauhean nopeasti. Vastahan me haimme Megin ja vastahan Meg oli aivan pieni ja villi pentu. Olen kokenut Megin kanssa paljon, vaikka Meg onkin äidin koira. Olemme käyneet yhdessä lähes kymmenellä kurssilla, harjoitelleet tärkeitä ja vähemmän tärkeitä käskyjä, vaellettu tuntikausia metsissä, vietetty laatuaikaa rapsutellen ja silitellen. Meg on vahtinut taloa ja minua, kun olemme olleet iltaisin kahdestaan kotona ja lohduttanut, kun minulla on ollut pahamieli. Aina kotiin saapuessani se tervehtii iloisesti häntä heiluen, vaikka olisin ollut vain muutaman minuutin pois kotoa. Megistä on tullut minulle vuosien varrella todella rakas ja tärkeä. Toivottavasti saan nauttia Megin kanssa yhteisestä ajasta vielä monta vuotta.
Wendy täytti keskiviikkona kymmenen kuukautta. Pohdin meidän yhteistä vuotta ja tajusin, että vuosi sitten Noomi (Wendyn äiti) oli Taavin (Wendyn isän) luona vierailemassa. Muistan tarkalleen sen jännityksen ja odotuksen, mitä tunsin niihin aikoihin. Enään kaksi kuukautta niin Wendy täyttää vuoden. Aivan uskomattomalta tämä tuntuu, mutta ei kai sitä auta muu kuin uskoa siihen. Wendy painaa tällä hetkellä noin seitsemän kiloa eli paino on pysynyt jo jonkun aikaa samoissa lukemissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti