Toisella verijälkikerralla tein jäljen eri tavalla kuin ensimmäisellä kerralla. Tällä kertaa vedin perässäni veristä sientä, joka jätti hajun maahan. Solmin sienen ympärille narun ja kastelin sienen vedellä. Laitoin kastellun sienen ja jäljen päähän laitettavan palkinnon rasiaan. Verta laimensin vesipulloon. Otin matkaan myös pyykkipoikia, joilla merkkasin jäljen alun ja lopun, jotta löydän jäljen myöhemmin Wendyn kanssa tullessani. Metsässä kastelin sienen vielä vereen ja vedin sitä 20-30 metriä perässäni. Reilu tunnin päästä jäljen teosta Wendy pääsi haistelemaan jäljen.
Jälki hukassa
Palkinto löytyi!
Wendy selviytyi hienosti jäljestä, vaikka etukäteen ajattelin, että sen kertainen olisi haastavampi. Pahoittelut kuvien huonosta laadusta. Kävin tekemässä jäljen vähän liian myöhään ja ilta ehti hämärtyä sitä ennen.
Kolmannella kerralla tein jäjestä reilu 40 metriä pitkän ja haastavampaan heinikkoiseen maastoon. Wendy oli intoa täynnä ja haisteli vauhdikkaasti koko jäljen eksymättä reitiltä. Kuvien otto oli hieman hankalaa Wendyn vauhdikkuudesta johtuen.
Palkintona jäljen päässä oli kaksi broilerin kaulaa. Hyvin maistui!
Näyttää mukavalta, taas kerran! Olet todella hyvä koiranomistaja:)
VastaaPoistaKiitoksia paljon! En kyllä itse kovinkaan usein tunne itseäni hyväksi koiranomistajaksi :) Ja meillä oli taas oikein mukavaa Wendyn kanssa :)
VastaaPoista