tiistai 25. helmikuuta 2014

Helsinki

Viime lauantaina lähdimme käymään Wendyn kanssa Helsingissä. Menimme sinne autolla yhdessä muun perheen kanssa ja tulimme takaisin junalla. Helsingissä kiertelimme Kampissa ja Forumilla. Wendy sai paljon ihailijoita. Kymmeniä ihmisiä kävi luonamme ihastelemassa ihanaa pentua. Pari tuli sanomaan jotain ikävää, mutta se ei meitä haitannut. Wendy käyttäytyi hyvin. Kulki hihnassa ja oli sylissä rohkeasti uusia asioita ihmetellen. Wendy käveli liukkailla lattioilla, oli sylissä liukuportaissa, kulki rappuset, käveli tunnelissa ja tutustui ostoskeskukseen ja sen ääniin. Kävimme muutamassa vaateliikkeessä. Myyjätkin tulivat lepertelemään Wendylle. Pari englantia puhuvaa ihmistä tuli luoksemme ja yritin selittää jotain huonolla englannin taidollani vastaukseksi. 



Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin käyttää Wendyä ulkona pissalla. Wendy ei tietenkään tajunnut ideaa. Sen mielestä kylmälle kivilaatalle ei voinut tehdä tarpeita. No, tultiin sisälle ja Wendy lorautti sisäänkäynnin matolle. En minä siinä mitään voinut tehdä. Nolotti tietysti, kun ihmiset katselivat inhoten koiraani ja minua. Yksi tuli pitämään kunnon saarnan siitä, että koiraa ei saa pissattaa sisälle. Pyytelin anteeksi ja kerroin, että yritin pissattaa pentuani ensin ulkona, mutta se ei tehnyt tarpeitaan ulos. Tämä ei riittänyt selitykseksi. Nainen jatkoi paapatustaan ja me häivyimme paikalta. Tuollaiset eivät pilanneet kuitenkaan päiväämme. 



Wendy alkoi väsyä ja nukahti syliiini, kun söin Arnoldsista ostettua bagelia. Haisteli ennen nukahtamista niin unelmoiden ruokaani, mutta sai tyytyä lihapulliin. Jouduin kuitenkin herättämään pennun, kun en voinut jäädä pöytään istuskelemaan. Käytiin vielä jäätelöllä ennen kuin lähdettiin junalla takaisin kotiin. 




Rautatieasema ja juna olivat Wendylle kuin tuttuja paikkoja. Pentu ei pelästynyt junasta lähteviä ihmeellisiä ääniä matkankaan aikana. Junassa mentiin lemmikkivaunuun ja laitoin kaulahuivini penkin päälle Wendylle peitoksi ja siihen se pian nukahti. Vieressä istujat ihailivat pentua kovasti sen nukkuessa. Konduktöörikin puheli Wendylle. En ole ennen saanut näin paljon huomiota isossa kaupungissa. Tuntui oudolta, kun joka toinen katseli meitä hymyillen. On tuo kyllä niin suloinen, että en yhtään ihmettele :)



Tällainen lauantai meillä tällä kertaa. 


 Laitoin junassa lattialle metro-lehden pissapaperiksi. Matka sitten menikin nukkuessa eikä paperille tullut käyttöä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti