Kehitystä

Wendy on muuttunut ja kehittynyt näiden muutamien päivien aikana monessa asiassa. Ensimmäisinä päivinä Wendy säikähteli isompia ääniä ja kulki varovaisesti haistellen alakerrassa. Silloin se ei näyttänyt omaa persoonaansa vaan oli uudesta paikasta kovin hämillään ja siksi käyttäytyi eritavalla. Nyt Wendy on rohkeampi entisestään. Sanoin ensimmäisinä päivinä, että pentu on rohkea. Nyt se on vielä rohkeampi. Itsenäistynyt Wendy on myös, mutta samalla kiintynyt ihmisiin enemmän. Wendy rakastaa huomiota ja tykkää olla ihmisten lähellä. Nukkuisikin mieluiten sylissä ja hereillä ollessaan koko ajan pitäisi olla jotain toimintaa. 

Ulkona Wendy ei pelästy ohi meneviä autoja eikä rekkoja. Kouluun menevien lasten äänet kiinostavat kovasti ja niitä tarkkaillaan aidan raosta. Lämpötilat ovat olleet lähellä nollaa ja Wendy on viihtynyt hyvin ulkona. Lumihangessa on hauska hypellä ja leikkimökin alle pääsee minua piiloon. Hauska leikki. Ainakin Wendyn mielestä. 

Päiväunien aika<3

Wendy ei pääse hyppäämään sohvalle ja saa tyytyä vielä vilttiin. Meg taas on oikein iloinen, kun rasavilliä pääsee pakoon vähän korkeammalle.

Wendy on oppinut paljon niin sosialistamis- ja koulutusjuttuja. Wendy on tottunut käsittelyyn, tutustunut suihkuun, hiustenkuivaajan, tehosekoittimeen, sauvasekoittimeen, vasaraan, imuriin sekä viulun, pianon ja oboen ääniin. Luoksetuloa, katsekontaktia, pantaa ja valjaita sekä omaa nimeä ollaan harjoiteltu päivittäin monta kertaa. Niissä ollaan myös edistytty. Wendy on oppivainen pentu, tykkää ruoasta ja ihmisen kanssa toimimisesta, jotka mahdollistavat sujuvan koulutuksen. 

Tuntuu, että pentu on kasvanut, kun se on muuttunut monella tapaa. Samalla odotan, että se kasvaa aikuiseksi, viisaaksi koiraksi. Samalla myös pelkään ajan kuluvan liian nopeasti ja, että en ehdi nauttia tarpeeksi pentuajasta. No onneksi se on vasta yhdeksän viikkoinen :)