Lähdettiin kävelemään koululta mummilaan, Noomin luokse kyläilemään. Wendy oli sylissäni suurimman osan matkasta, mutta sillalla ja juna-aseman kohdalla annoin Wendyn kävellä. Wendy oli ensimmäistä kertaa hihnassa kiinni, mutta ei välittänyt siitä lainkaan. Sen sijaan se kulki nätisti vierellä autoja ihmetellen ja minä palkkasin lihapullan paloilla. Voi, että olin ylpeä pennustani. Osasi kulkea nätisti uudessa ympäristössä, vaikka emme olleet harjoitelleet sitä aiemmin.
Mummilaan päästyä (matkaa oli noino kilometri). Wendy nukahti ja nukkui monta tuntia. Pikkuinen oli väsähtänyt, kun oli riehunut ensin kotona, tutustunut kouluun ja vielä kävellyt ensikertaa hihnassa.
Luin kirjaa ja vieressäni nukkui kaksi russelia. Noomi tykkää Wendystä sen nukkuessa. Menee ihan viereen ja nuolee huolehtivaisesti. Asiat muuttuu, kun pentu herää ja alkaa härnäämään äitiään. Noomi yrittää murisemalla saada rasavilliä muualle, mutta Wendy vain innostuu ja hyppää Noomin päälle muristen ja pöristen. Wendy ei siis ota äitinsä komentelua läheskään niin tosissaan kuin Megin. Onhan Noomi paljon pienempi ja vielä oma äiti. Kyllä kaksikko ihanasti leikkikin. Noomi otti Wendyn hienosti mukaan ja molemmilla oli hauskaa.
Käytiin myös ulkona pissalenkillä. Kierrettiin läheisessä metsässä pari sataametriä polkua pitkin. Molemmat olivat vapaana ja Wendy yritti pysyä Noomin perässä sen juostessa hirmuista vauhtia. Kyllähän siinä meinasi tulla, kun ei oltu aiemmin käyty pihaa pidemmällä.
Noomin lelut maistuvat paremmalle kuin omat :) Hampaat ovat kuin neulat. Kapeat ja todella terävät. Voimaa ei kuitenkaan vielä niin paljoa, että saisi kovin suurta tuhoa aikaan.
Ovat kyllä niin suloisia nukkuessa vierekkäin<3 Noomikin yritti mahtua syliin. Noomi oli päivän aikana muutenkin vähän mustasukkainen, kun Wendy sai minulta huomiota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti