Elämäni tulee muuttumaan aikalailla, kun taloon muuttaa pieni pentu, joka tarvitsee kasvatusta ja huolenpitoa. Pentu tulee olemaan minun vastuullani eikä muut osallistu sen kasvatukseen ja huolehtimiseen juurikaan. En vielä tiedä tarkkaan miltä kaikilta osin elämäni muuttuu, mutta se nähdään sitten, kun pentu on tullut.
Olen nyt ysillä ja meneillään on peruskoulun viimeinen kevät. Haluan siis panostaa kouluun samalla tavalla kuin ennenkin. Koulussa ja matkoilla olen arkisin noin 8-15 ja koulutehtäviin ja kokeisiin lukuun menee jonkin verran aikaa viikottain. Viikossa kouluun menee aikaa 40-45 tuntia.
Minulla on myös harrastuksia. Käyn viikottain viulutunneilla, orkerissa ja musiikinteorian tunneilla. Olen harrastanut viulun soittoa kohta seitsemän vuotta enkä tahdo lopettaa harrastusta koiran vuoksi. Minulle riittäisi viulutunnit viikottain ilman teoriaa ja orkesteria, mutta musiikkiopiston opintoihin kuuluvat myös teoria ja orkesteri niin en voi lopettaa pelkästään niitä. Olen musiikkiopistolla viikottain reilut kolme tuntia. Harjoittelen soittoläksyjä kotona kaksi-kolme tuntia viikossa. Lisäksi matkoihin menee noin tunti. Eli yhteensä viuluharrastukseen menee viikossa aikaa suunnilleen seitsemän tuntia. Eli yhden koulupäivän verran. Olen myös mukana seurakunnan kerhonohjaajissa eli pidän ala-astelaisille viikottain kokkikerhoa. Siihen menee aikaa viikottain noin kaksi ja puoli tuntia. Käyn myös juoksemassa muutaman kerran viikossa. Harrastuksiin menee viikossa 10-12 tuntia.
Lisäksi aikaa menee moneen muuhunkin, mutta niitä en rupea käymään läpi. Halusin vain selventää ajan käyttöäni. Viikossa on 168 tuntia, josta nukkumiseen menee noin 60 tuntia. Eli jäljelle jää 108 tuntia. Kouluun menee noin 40% ajasta ja noin 10% menee harrastuksiin. Loput 50% menee kaikkeen "turhaan". Esimerkiksi löhöämiseen, kirjojen lukuun, syömiseen, blogien lukuun, netissä surffailuun. Hauskaa tämä ajan käytön pohtiminen.
Tänä keväänä aion vähentää kännykällä oloa ja turhaa löhöilyä ja käyttää sen ajan pennun kanssa touhuamiseen ja sen kouluttamiseen. Tottakai ihminen vaatii myös lepoa. En aio touhottaa aamusta iltaan ja sitten jossain vaiheessa tajuta, että pää hajoaa käsiin. Mietityttää, että miten tämä käytännössä sujuu. Ja jos ei suju niin täytyy miettiä uudelleen.
Odotan valtavasti pennun tuloa. Tuntuu, että olen odottanut niin kauan, että en jaksa odottaa enää sekuntiakaan. Odotan koulutusta ja kasvatusta, pennun tempauksia, kasvun ja kehityksen seuraamista, pennun kuvaamista, kaikkea pentuun liittyvää, niitä on vaikea pukea sanoiksi. Tuntuu, että olen rakastanut sitä pientä jo niin kauan, että on jo aika päästä oikeasti tutustumaan siihen ja rakastamaan sitä vielä enemmän. Mitenköhän pystyn käymään koulussa, kun elän vain jossain huumassa, samassa kuplassa pennun kanssa. En varmaan pysty keskittymään, kun näen mielessäni pienen kuvia ja odotan, että pääsen kotiin. Keskittyminen on joutunut jo joulukuussa koetukselle. Onkohan tämä normaalia? :D
Huomenna tai oikeastaan tänään näen pennut kolmannen kerran ja muuta en osaa sanoa kun, että odotan ihan hirveästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti