Wendyllä tuli tänään kahdeksan kuukautta täyteen. Kovasti se ei ole muuttunut viiimeisten parin kuukauden aikana ulkonäöllisesti, eikä juurikaan luonteelta tai käytökseltäänkään, joten en rupea siitä selittelemään sen kummempia. Tosin tällä viikolla Wendy käytös on muuttunut ja nyt voin olla varma, että se johtuu juoksuajasta. Luulen, että Wendyllä alkaa myös murkkuikä. Meillä on siis mukava syksy tiedossa.
Lenkit on ei-niin-mukavia tällä hetkellä. Wendyn aivot on pojissa ja hajuissa. Mä jään ihan kakkoseksi. Nenä on liimautuneena maahan ja hihna kiristyy sata kertaa lenkin aikana. Huoh. Itsellä meinaa puolessa välissä mennä hermot, mutta yritän rauhoitella itseäni ja todeta, että onneksi tiedän mistä se johtuu ja tiedän, että käytös on ohi menevää (toivottavasti).
Juoksuja olen odottanut innolla ja kauhulla. Ne ovat merkki aikuistumisesta. Apua mun vauva ei ole enään vauva! Mietin myös, että miten se vaikuttaa Megiin. Siis se, että talossa on kaksi narttua eikä narttu ja pentu. Meg on ollut lähipäivinä Wendylle kärttysempi ja toisin päin. Riitaa tai tappeluita ei ole kuitenkaan syntynyt. Innolla siksi, koska silloin Wendy alkaa merkkailemaan ja jatkaa sitä todennäköisesti juoksujen jälkeenkin. Tämä tarkoittaa nopeampaa pissatusta kiireessä.
Pelkäsin etukäteen, että mitä jos en huomaa, kun Wendyllä alkaa juoksut. Tämä pelko oli aivan turha. Wendyn takapää on niin turvonnut, että se näkyy paremmin kuin hyvin kaikille. Lyhyt turkkisen koiran hyvä ja huono puoli on ainakin tämä. Toisaalta on hyvä, että sen huomaa heti, mutta toisaalta turvonnut takapää ei ole kaunista katseltavaa. Wendyn käytös muuttui sen verran, että olisin sen siitäkin todennäköisesti huomannut.
Kolmantena päivänä siitä, kun huomasin turvotuksen ensimmäiset tipat ilmestyivät Wendyn nukkumapaikoille. Nukkumapaikat ovat sohva, lakanani ja päiväpeittoni (sänkyni). Älä ota narttupentua viereen, vaikka se kuulostaa silloin ihanalta, jos et halua lakanaasi tällästä sotkua myöhemmin. Wendy on oppinut nukkumaan vieressäni. Itse halusin sen opettaa ja tiesin tämän olevan mahdollista myöhemmin. Mua ei suuremmin haittaa tahrat. Laitan lakanan pesuun juoksujen jälkeen ja olen iloinen siitä, että koirilla juoksut ovat vain kaksi kertaa vuodessa.
Otin nyt lainaan Noomin juoksupöksyt ja kokeilen toimiiko ne Wendyllä. Megillä se ei onnistunut, koska pöksyt estivät takapään nuolemisen koiralta. Koiran oma puhdistaminen nuolemalla on kuitenkin tärkeää koiralle.
Nyt olen ehkäpä höpissyt tarpeeksi juoksuista. Hauskaa ja rentouttavaa sunnuntaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti