Ensin mä siirsin kuvat koneelle (huomio:koneelle!). Olin aivan innoissani. Ajattelin, että pääsen vihdoin ja viimein postaamaan koneella. Muokkasin kuvia ja latasin ne bloggeriin. Mutta en saanut laitettua kuvia postaukseen. Ärsyttää! En tiedä johtuuko tämä a) tietokoneesta. joka on melko vanha ja hidas b) bloggerista vai c) minun vähä-älyisyydestä ja osaamattomuudesta. Olen siis tähän asti noin puolen vuoden ajan kirjoitellut postauksia iPadilla ja nyt ekaa kertaa tietokoneella. En kyllä arvannut sen olevan näin vaikeaa :DNo, kirjoitan sitten ilman kuvia.
Siirrytäänpäs sitten itse aiheeseen. Viime viikon pentukoulu meni aivan penkin alle. Wendyn nenä liimaantui jo kentälle saapuessamme ihaniin hajuihin. Wendyn ajatukset olivat koko pentukoulun ajan jossain ihan muualla. Sille ei namit eivätkä lelut kelvanneet. Sain pomppia ja kiljua sille aivan turhaan. Kaikki tämä oli minulle uutta Wendyssä. Aikaisemmilla kerroilla se ei haistellut juuri lainkaan ja keskittyminen pysyi minussa. Herkkuina meillä oli nakin paloja ja frolic-namuja. Aikaisemmin kummatkin ovat kelvanneet oikein hyvin. Ohjaaja kysyi, että onko Wendyllä juoksut alkamassa. Mä en tiedä. Iän puolesta se periaatteessa voisi olla mahdollista. Wendy on kohta 6 kk.
Torstaista tähän päivään Wendy on haistellut lenkeilläkin huomattavasti enemmän ja tarpeitaankin se on alkanut tekemään lenkeillä. Epäilisin, että nämä ovat merkkejä murkkuiän alkamisesta ja aikuistumisesta.
Perheeni lähti mökille Kainuuseen ja minä jäin siskoni kanssa kotiin. Meillä molemmilla on kesätöitä tällä viikolla ja päätettiin jäädä tämän takia kotoilemaan. Wendy jäi meidän kanssa kotiin ja Meg lähti mökille mukaan. Koirat ovat ekaa kertaa toisistaan erossa näin pitkään. Tämä on vaikuttanut Wendyyn iltaisin, kun olen ollut siskoni tai kaverini kanssa menossa nukkumaan. Wendy on katsellut tarkkaavaisesti ikkunasta ulos ja murissut niskakarvat pystyssä. Sängyssäkin se on jatkanut vartiointia, eikä ole pystynyt rauhoittumaan ollenkaan. Ekana yönä heräsin monta kertaa Wendyn murinaan. Mahtoi olla pienellä koiralla hirmu iso taakka vastuulla, kun piti yksin vartioida taloa sekä kahta tyttöä. Wendystä löytyy koko ajan uusia puolia. Osaa se näköjään olla murtovarkaita pelotteleva vahtikoirakin. Ei tuosta muuten mitään haittaa ole, mutta mua alkaa pelottaa "yksin" oleminen vielä enemmän, kun eräs murisee koko illan.
Tänään tuli viesti Gigantilta, että kamerani huolto on valmis. Isäni vei sen huoltoon viikko sitten ja se valmistui aikaisemmin kuin osasin odottaa. Jippii! En ole yli kuukauteen kuvannut omalla kameralla ja arvatkaa miten kaipaan sitä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti