Jossain vaiheessa ajattelin, että voisin käyttää Wendyä ulkona pissalla. Wendy ei tietenkään tajunnut ideaa. Sen mielestä kylmälle kivilaatalle ei voinut tehdä tarpeita. No, tultiin sisälle ja Wendy lorautti sisäänkäynnin matolle. En minä siinä mitään voinut tehdä. Nolotti tietysti, kun ihmiset katselivat inhoten koiraani ja minua. Yksi tuli pitämään kunnon saarnan siitä, että koiraa ei saa pissattaa sisälle. Pyytelin anteeksi ja kerroin, että yritin pissattaa pentuani ensin ulkona, mutta se ei tehnyt tarpeitaan ulos. Tämä ei riittänyt selitykseksi. Nainen jatkoi paapatustaan ja me häivyimme paikalta. Tuollaiset eivät pilanneet kuitenkaan päiväämme.
Wendy alkoi väsyä ja nukahti syliiini, kun söin Arnoldsista ostettua bagelia. Haisteli ennen nukahtamista niin unelmoiden ruokaani, mutta sai tyytyä lihapulliin. Jouduin kuitenkin herättämään pennun, kun en voinut jäädä pöytään istuskelemaan. Käytiin vielä jäätelöllä ennen kuin lähdettiin junalla takaisin kotiin.
Rautatieasema ja juna olivat Wendylle kuin tuttuja paikkoja. Pentu ei pelästynyt junasta lähteviä ihmeellisiä ääniä matkankaan aikana. Junassa mentiin lemmikkivaunuun ja laitoin kaulahuivini penkin päälle Wendylle peitoksi ja siihen se pian nukahti. Vieressä istujat ihailivat pentua kovasti sen nukkuessa. Konduktöörikin puheli Wendylle. En ole ennen saanut näin paljon huomiota isossa kaupungissa. Tuntui oudolta, kun joka toinen katseli meitä hymyillen. On tuo kyllä niin suloinen, että en yhtään ihmettele :)
Tällainen lauantai meillä tällä kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti